As part of re-examining the series of video works or performances for camera made on Harakka Island called Animal Years, I have revisited the same sites and recorded some sort of action reminiscent of the actions I repeated weekly during one year in that place. I have actually made a compilation of Animal Years I (2003-2009) and Animal Years II (2010-2014) including one video for each year. After visiting the shore of Year of the Goat, the ledge of Year of the Monkey, the shore with birches of Year of the Rooster as well as the pine tree of Year of the Dog, it was time to revisit the city skyline on the northwestern cliffs for Year of the Pig. My plan was to do it before the geese had occupied the area with their nests, but arriving to the island with the ferry-boat for the first time in quite a while on Friday afternoon, I quickly realized my mistake. The geese were everywhere, not all of them but most of them with nests. Some of the guys are extremely aggressive nowadays, because their territories are shrinking and they are combating fiercely with each other. Some of them tolerate humans reasonably well, if one does not go too close, but others are really mean, and run towards you from afar with their tongues out. One of these angry ones was blocking the path with such ardour, that I had to walk around the house and choose another path to the cliff, disturbing three or four other geese couples, which luckily took my passing by relatively easy. Fortunately there was no nest close to the spot where I would place my camera, nor on the cliff where I would enter the image. Further up on the slope one proud wanna-be head of family kept a strict eye on me and my camera, but relaxed after a while when he noticed I would not come closer.
Negotiating with the geese and the wind on the sunny island, looking at the city across the small strait was quite a contrast to the experience of participating in the Finnish Urban Studies conference and presenting my work from last year, the Tree Calendar, there. ALthough a lot of urban studies seems to be centred on city planning issues, there were some nice discussions, and interdisciplinary contexts are always good for you, despite being frustrating and exhausting. Letting the wind empty my brain to end the day was not such a bad idea after all.
This exercise in clumsy swirling against the city skyline took place in order to create a contemporary context and background for the old videos created ten years ago. But at that time I was using a large grey scarf, which caught the wind, while performing as a weird weather vane, as you can see on a still from Year of the Pig (2008),23 min., performed approximately once a week between 6 January 2007 and 3 January 2008:
Another video I will try to insert into the image I recorded is Day and Night of the Pig (2008) 8 min 20 sec., performed during the autumnal equinox between 22 September 4 pm and 23 September 2 pm with two-hour intervals:
A compilation of these videos, augmented by some academic reflection, will be presented at
PSi #24 in Daegu, South Korea this summer. What to do with the other works made in the year of the pig 2008, like Year of the Pig – Sitting on a Cliff 1&2 and Under the Spruce 1-3, which would be nice to compile into one Frame, too, I have time to think about later in the summer, when the geese have moved on…
All posts by Annette Arlander
Kukkulalla kevättä kuvittelemassa
Sunnuntaina aamupäivällä, huhtikuun kirkkaassa valossa, tapasimme Kirsi Heimosen kanssa pöheikössä Linnunlaulun kallioilla keskellä Helsinkiä tarkoituksenamme tehdä tuttavuutta heräävän pusikkokasvillisuuden kanssa ja liikkua hiukan, pitkästä aikaa. Olin palannut edellisenä iltana kiinnostavasta taiteellisen tutkimuksen konferenssista Plymouthissa, Englannissa, ja tuonut mukanani alkavan flunssan, joten päätin ottaa rauhallisesti ja vain venytellä hiukan. Rajasin kuvan niin, ettei naapuritalo näkyisi siinä (kuten kuvassa yllä) ja astuin ryteikköön. Oikeastaan kyse oli pensaikon ympäröimästä tasanteesta, mutta nyt ennen lehtiä kaikki oli suhteellisen avointa, ja vieressä mäessä kulkevat ihmiset katselivat – osa hämmentyneinä tai huvittuneina, osa ehkä ärtyneinäkin – meidän, aikuisten ihmisten, leikkitouhuja. Ohiajavien junien jyske rytmitti liikkeitämme, ja välillä kuului kauempaa kumeita räjäytyksiä, emme todellakaan olleet syrjäseudulla. Elämä eri muodoissaan kohisi ja kihisi kaikkialla ympärillä…
Kontatessani maassa silmiini osui pieniä ituja, niin pieniä kerällä olevia silmuja, ettei niistä mitenkään voinut nähdä mitä oli tulossa, alkavaa elämää hauraimmillaan. Tai miksei vahvimmillaan? Vaikka pieni lehtikiehkura näyttää avuttomalta, sillä on valtavat voimat puskea vanhojen kuivien lehtien lomasta, jopa niiden lävitse valoon. Ja sitten, aivan vieressä, tyhjä ruisku, uh! Muutkin olivat löytäneet tämän keskeisellä paikalla sijaitsevan ryteikön. Onneksi olin pukeutunut “kurahaalareihin” ja tottunut kaikenlaisiin jätteisiin erilaissa pöheiköissä vieraillessamme. Vasta kun olimme aikamme liikkuneet ja leikkineet ja jo lähdössä pois Kirsi huomasi toisen, korkealle nuoren koivun runkoon isketyn ruiskun. Se oli jotenkin karmea, raivon ele. Onneksi näimme sen vasta lähtiessä, muuten tuskin olisimme viihtyneet tuossa paikassa tai valinneet sitä leikkipaikaksemme.
Spending time with the Tabaiba – and with the Cardón
After reading a nice little book by Jeffrey T. Nealon, Plant Theory – Biopower and Vegetable Life (2016), which consists of a preface, four chapters (on Foucault, Aristotle & Heidegger, Derrida, Deleuze & Guattari and their ideas on vegetation), and a coda What difference does it make? I decided it was time to get out for a change. On the last day of March I followed a walking path on the slopes of the hills east of Puerto Rico on Gran Canaria in order to find some shrubs to sit with. And there were indeed plenty of them. At the bottom of the small valley, where the path crossed something that at some point might have been the bed of a brook I could get off the path, both above and beneath it, and made some attempts at performing for camera. The first image, above the path, is nice as a view, but there I placed myself much too close to the camera and become the main focus of attention:
The second attempt, below the path, is more interesting, because the shrubs are bigger and the branches produce interesting shadows. They are actually two different shrubs, a Tabaiba on the left and a Balo further down on the right, as I later learned:
The third image is perhaps the most fascinating, partly because the Euphorbia or Cardón as they are called here are so peculiar, partly because I managed to place myself more subtly with the plants:
These three images were my first attempts this Easter, oddly yellow in tone. I hope there will be more.
And there was to be more, for sure. On Sunday 1 April I made a new trip to the valley. First I sat with some flowering Tabaibas:
And on the way back I saw a Balo next to a rock providing some inviting shade, in a romantic image I had seen in so many fairy tale illustrations that I simply had to enter it. But too tired I miscalculated the distance, placing the camera much too close:
On Monday 2 April I made a third trip, with the aim of finding some Cardóns, which I remember grew higher up in the valley. And there were plenty of them. But first I sat with a Balo:
The Cardóns are quite amazing when watched closely, parts of them really old and withered, and then some parts growing new shoots directly from their fleshy but spiky trunks. They are not really inviting, but more evoking respect, I would say, hard to make acquaintance with but with a strong character:
Walking down the riverbed I decided I might make one more trip tomorrow to sit with some of the Balos I passed on the way. And in the park on the way back I posed on a bench under a Mimosa tree in order to remind myself to enjoy the places purposely made for humans, too, instead of always insisting on making everything so tiresome and exhausting and unnecessarily complicated:
Tillbaka till två tallar
Efter ett inspirerande försök i höst, har ja nu återbesökt platserna där jag uppförde Animal Years under åren 2002-2014 på Stora Räntan. Jag har besökt en plats åt gången och spelat in en session samt gott om extra bild av landskapet, för att använda som ett bakgrundsmaterial av nutida kvalitet och sätta in de gamla videorna som ett slags miniatyr installationer in i den bilden. Det första året, Hästens år, hoppade jag över, för där gjorde jag ett helt år på samma ställe, som en avslutning på serien, Year of the Horse – Calendar 2015. Det var alltså Getens år 2003-2004 jag började med, och visade mitt collage på seminariet i Åbo 7.10.2017; ett preliminärt resultat finns här. Det följande försöket var Apans år från 2004-2005, som blev till The Cliff Revisited och visades på vår forskningsdag How are things done, produced or effected with performance? den 8.11.2017. Det tredje försöket, med Tuppens år 2005-2006, och med det komiska inslaget av Viktor Rydbergs Tomten, kallade jag lite klumpigt The Shore with Birches Revisited och visade på vår andra forskningsdag Materiality of and in Performance den 2.3.2018. Och nu har jag alltså gjort en ny version av Hundens år 2006-2007 sittande i samma tall på Stora Räntan den 28.2. Det var förvånansvärt besvärligt, för trädet hade ju vuxit, och en liten sidogren hade vuxit sig så stor att det var svårt att rymmas att sitta. Men på något sätt lyckades jag hålla mig kvar i trädet nästan 20 min åter för att ha en ordentlig “inramning” för både året, Year of the Dog – Sitting in a Tree, och dygnet, Day and Night of the Dog från 2006-2007.
Förutom den seansen, ville jag spela in en bild där jag kunde sätta in den fyr-kanaliga installationen Shadow of a Pine 1-4, som jag gjorde med en annan tall på stranden, och spelade in samma positioner (liggande som tallens skugga på klippan) från två olika håll, med havet eller staden som bakgrund. Min tanke var att göra en bild från isen, i rät vinkel till både dessa positioner, som jag sedan kunde placera de gamla videorna i. Men det var lättare sagt än gjort. Trots att jag hörde från folk som bor på ön att det nog fortfarande gick att ta sig över, såg isen så obehaglig ut vid stranden, med vatten kluckande upp från stora springor mellan isflaken, att jag inte hade någon lust att ta mig ut på isen. Det skulle inte bli ett besök hos den andra tallen, utan en bild på avstånd, helt enkelt. Jag gick över till skäret intill, där Helsingfors segelsällskap håller hus, för att få en så rät vinkel som möjligt. Men det var så långt borta att man inte längre kund urskilja tallen. Dessutom hamnade jag mitt i en snöyra. Jag gjorde trots allt två försök från två olika uddar på ön, men skillnaden var inte nämnvärd:
Till sist bestämde jag mig för att göra ännu ett försök från Ugnsholmen, för därifrån kunde man åtminstone se den lilla tallen, och dessutom hade vädret klarnat en aning. Ifall det skulle gälla fotografier skulle det inte vara någon konst att pröva på olika varianter, men det här gäller videosnuttar på 15-20 minuter. Hur som helst, jag förfrös inte tårna, och den sista versionen är nog den jag kan tänkas använda:
New trees to work with in Stockholm
The wood behind DOCH (Dans och Cirkus högskolan, School of Dance and Circus), where I have my working place these days, is part of Norra Djurgården (The Northern Djurgården Park) but unofficially called Lill-Jansskogen.I have been walking around there, along the various paths, looking for a nice tree to sit in, preferably a pine, but have not had much success in finding a suitable one. The wood is fascinating because it is deliberately left rather feral with lots of dead trees, and the terrain is rather varied as well. After making some excursions in the area I finally decided, on the eve of the Chinese New Year, to just make up a round for myself as near as possible to my base, with some stops on the way, something easy to repeat, if not daily, at least weekly. I wanted to begin a series of images to be repeated during the year of the dog – partly because I had missed the chance to begin at the ordinary new year – and to revisit my actions during the year of the dog twelve years earlier. At that time I was sitting in a pine tree on Harakka Island, lying on the rocks as the shadow of a small pine at the shore and also visiting an old pine tree in Kalvola about 100 km north of Helsinki, hanging from its branch and leaning on its trunk, although only once a month. Some of these works are archived on the research catalogue: Year of the Dog – Sitting in a Tree, Day and Night of the Dog, while all of them are available on the pages of AV-arkki, the Distribution Centre for Finnish Media Art, like Year of the Dog – Sitting in a Tree, Day and Night of the Dog, Year of the Dog in Kalvola – Calendar or Year of the Dog in Kalvola – Calendar 1-2, Shadow of a Pine I-II and Shadow of a Pine I-IV.
Since sitting in a tree, or on a tree or with a tree is the main action I have been engaged with during the first year of my artistic research project Performing with plants, which I am now continuing with in Stockholm, that seemed like an easy choice to go on with. But of course you want to find the right partner if you are going to commit yourself to a collaboration for a whole year. And nothing seemed really inviting or seducing or inspiring in any way. To simply get started I decided to make a try-out, and to begin with the stub of a recently felled old spruce, which had caught my eye during my walks, to sit on the stub as my first stop, and to continue from there. Moreover, I thought I would perhaps make do with some of the small pines on the hill right next to the building, since they were growing conveniently right there. So, the day before new moon I took my camera and chose these four stops.
Sitting with the tragic corpse of the spruce:
Resting in the corner of the fairy tale forest:
Swinging on the branch of an old pine on the hill:
And finally, sitting in, on, with or amongst a small pine by the path:
These four actions and four images, two with spruces and two with pines, are all very different in atmosphere, but I was rather happy with making these choices without further ado. This was a beginning, despite small technical problems, like the attachment part of my microphone being broken, or my memory card not finding the video files and so on. In the evening, in a professional photography shop, they managed to repair the microphone stand and to explain why my card reader did not find the files: I had accidentally recorded them in the wrong format. So, to celebrate the start of the Chinese new year, I decided to change the format I have been recording in to MP4, following the advice I received. This was after all only the first test.
The following sessions I will document on my Stockholm-blog, here. Still images and links will in any case be available on this page of the project site.
Maagisessa minimännikössä
Pehmeä pikkupakkanen, lumen peittämä maa ja puolipilvinen sää tarjosivat erinomaiset olosuhteet ”pyöriskellä pöheikössä”. Sovimme tapaamisen Sibeliusmonumentin luona tarkoituksenamme lähteä sieltä rantaan päin etsimään sopivaa pusikkoa tai muuta joutomaata. Aivan monumentin vieressä oli kuitenkin houkuttelevan näköinen matalien käppyrämäntyjen muodostama ryteikkö. Ensin arvelimme sitä liian siistiksi ja esteettiseksi, kuin japanilaisittain sommitelluksi, mutta jo pikaisen tutustumisen jälkeen se osoittautui maagiseksi miniatyyrimaailmaksi. Mäntyjen rungot ja oksat taipuivat maata myöten muodostaen erinomaisia loikoilu- venyttely- ja kiipeilypaikkoja. Paksunpehmeä lumi peitti oksat ja neulastupsut ja luultavasti myös ryteikön suojiin jääneet roskat. Vain yksi muovipussi roikkui näkyvillä oksantyngässä ja sekin osin lumen peitossa. Minimännikön sisässä oli oma maailmansa, jossa tunsi olevansa omassa rauhassaan. Vain aukealla metsikön ulkopuolella törröttävä kamerajalusta ja kassit sen luona paljastivat, että tässä pensaikossa oli jotakin tekeillä. Tällä kertaa touhusimme kumpikin omiamme, Kirsi Heimonen ja minä, ehkä koska männynoksat toimivat eristyksenä joka suuntaan. Jälkeenpäin keskustelimme kokemuksesta hetken ja totesimme, että paikka poikkesi useimmista aiemmistä muun muassa yhtenäisyytensä vuoksi. Täällä oli pelkkiä mäntyjä, ja se teki tunnelmasta rauhallisen, koska mäntyihin yhdistyy myös kulttuurinen ajatus terveellisyydestä, selkeydestä ja puhtaudesta, jota lumi vielä vahvisti. Hetken männyn oksilla kömmiskeltyään ja saatuaan niiltä sopivasti lunta silmilleen, tunsi kokeneensa jonkinlaisen pikavirkistäytymisen. Outo paikka! Videolta napatuista stillkuvista näkee, että männikkö oli yllättävän tiivis:
Miltä tuntui kömpiä ja kieriskellä oksien lomassa välittyy ehkä paremmin muutamista lopuksi lähempää napatuista valokuvista, joissa näkyy neulasten, vääntyneiden oksien ja lumipeitteen muodostama satumaisema pienoiskoossa:
End of the story of the stone with the red arrow
Before starting something new it is a good idea to at least summarize the old thing. A strange little project, mainly published on instagram, has been going on since 2014, with a sliding beginning, but a very clear ending. See here. The first image was posted 22 July 2015 on Menorca (see the image above). It was the first image I ever posted on instagram, a picture of the stone against ultramarin blue paint on a wall on Menorca. The last image was taken on the beach in Jandia on Fuerteventura on the last day of the year 2017, deliberately as an ending of the project.
Actually the first time the small stone with the red arrow shows up on this blog or is mentioned anywhere, is in a post from Oulanka Nature Park on 14 September 2014. There I write about “some experiments with a small pebble I picked on Harakka Island earlier and painted a red arrow on, somewhat reminiscent of the double happiness sign I painted on a roof tile in Farrera in 1999, which resulted in the video work Double Happiness in Water (2001). This pebble with the arrow I placed in the corner of the image, pointing towards something worth focusing on.” (see the blog post here) And as it happens the arrow is pointing at water in that image.
The point of the project on instagram was to use the arrow to point at water in various forms, to highlight our dependence on water and the importance of water for life on the planet, as well as the various forms that water can take, its many transformations and uses. And to experiment with social media as a platform for a project, of course. Many of the images in the beginning contain drinking water, while most of the later images are beautiful landscapes with water in the background. My idea was to use instagram for a specific project, not for images in general, as most people do, but every now and then I added also images without the arrow. Before writing these notes I went through them and deleted all the others, to make the documentation ”clean”, thus the arrow images posted on instagram are now 210. What to do with the rest of the images – there are of course a lot more of them than the ones posted on instagram, and many variations of those ones, too – is another problem. The main reason for making these notes is to close the project in some manner, in order to begin a new one, which I describe briefly here.
Uusi vuosi uudet tuulet
Vuoden ensimmäinen vierailu ”pöheikössä” Kirsi Heimosen kanssa toteutui kylmän tuulisena ja aurinkoisena talvipäivänä, ensimmäisenä sellaisena monien sateisten päivien jälkeen. Paikkana oli Sigurd Frosteruksen puisto Hietaniemen uimarannan vieressä, oikeastaan pieni niemenkärki, johon oli nostettu veneitä talviteloille, ja jota kiersi kuntopolku. Kirsi oli valinnut paikan, Hietaniemi on minulle outoa seutua vaikka joskus nuorena asuin vähän aikaa Museokadun länsipäässä. Siitä ei ollut apua kun yritin löytää paikkaa, jota google maps ei tuntenut. Bussi 24 olisi tuonut minut suoraan perille, mutten malttanut odottaa sitä, koska pelkäsin myöhästyväni, otin kolmosen ja yritin vaihtaa 18 tai 14 bussiin, mutta kumpikaan ei osunut kohdalle oikeaan aikaan. Niinpä päädyin kävelemään koko matkan, ja myöhästymään paljon pahemmin, yli puoli tuntia! Kun lopulta pääsin rantaan aurinko oli jo laskemassa ja Kirsi aivan kohmeessa. Löysinme kuitenkin paikan suojan puolelta ja liikuskelimme hetken nuorten koivujen kanssa jyrkässä rinteessä, joka ei tosin näytä jyrkältä kameran suunnalta. Lähdinme etsimään vielä toistakin paikkaa, ja ihastelimme autiota uimarantaa, mutta hämärä alkoi jo laskeutua ja päätimme palata samoille seuduille myöhemmin uudestaan.
Nämä satunnaiset vierailut erilaisissa pöheiköissä Kirsin kanssa ovat ainoa osa esiintymisistä kasvien kanssa, joita vielä jatkan Helsingissä. Viime vuoden säännöllisiä viikoittaisia vierailuja tiettyjen puiden luona tuskin jatkan Tukholmassakaan. Time-lapse tyyppiset saman kuvan toistamiseen perustuvat videot alkavat puuduttaa jo itseänikin. On jo korkea aika alkaa haistella uusia tuulia! Mutta vierailuista pöheiköissä Kirsin kanssa en halua luopua. Niistä opin aina jotakin uutta…
Puiden kanssa vuonna 2017 – Yhteenveto
Vuoden viimeisinä päivinä on hyvä hetki miettiä mitä vuoden aikana on tullut tehtyä. Vuosi 2017 on ollut minulle erityinen, koska se on ollut ensimmäinen vuosi, jolloin olen voinut keskittyä tutkimukseen enkä opetukseen tai hallintoon tai muihin professorille lankeaviin velvollisuuksiin. Ja tämä on ollut ensimmäinen vuosi hyvin pitkään aikaan kun en ole työskennellyt Taideyliopistossa. Vaatimattomana post-doc tutkijana toimiminen nyt (paradoksaalisesti, sillä tohtorintutkintoni on vuodelta 1999) Helsingin Yliopiston Tutkijakollegiumin kaltaisessa arvovaltaisessa instituutiossa on ollut suuri nautinto. Tosin olen myös matkustanut paljon ja ollut käsittämättömän kiireinen kaikenlaisten muitten velvollisuuksien parissa, joista olen yhtäältä nauttinut, mutta jotka olen myös kokenut velvollisuudekseni ottaa harteilleni nyt kun minulla on ollut enemmän aikaa, kuten NARP (Norwegian Artistic Research Program) hallitus tai TJNK (Tiedon Julkistamisen Neuvottelukunta) tai Kuvataiteen Näyttöapurahalautakunta tai Ruotsin Vetenskapsrådet’in kansainväliset post-doc apurahat, tai Formas apurahat ja niin edelleen, tavanomaisten JAR (Journal for Artistic Research) toimitusneuvoston tehtävieni ohella. Kun luettelen ne tällä tavalla tuntuu, että niitä on liikaa!
Suurimman osan ajastani olen silti voinut omistautua esiintymään kasvien kanssa, toisin sanoen, vierailemaan niiden kahden puun luona Helsingissä ja Tukholmassa joiden kanssa päätin istua toistuvasti tänä vuonna, eräänlaisena aloituksena. Matkustaminen edes takaisin Tukholmaan noin kaksi kertaa kuussa on ollut kallista ja väsyttävää, mutta myös hauskaa. Jos ajattelen mitä oikeastaan olen tehnyt tämän vuoden aikana, nuo vierailut puiden luona ja kaikki niihin liittyvät blogikirjoitukset ovat luultavasti pääasialliset tulokset, jotka tästä vuodesta jäävät. Suuri osa materiaaleista on koottu Research Catalogue alustalle projektin verkkosivuille. Olen myös editoinut vanhoja videomateriaaleja ja kirjoittanut aika paljon, en tosin mitään uutta tai kiinnostavaa, enemmänkin viimeistellyt vanhoja tekstejä.
Paljon aikaa ja energiaa on kulunut HTDTWP (How to do things with performance) tutkimushankkeen parissa, Hanna Jörvisen, Tero Nauhan ja Pilvi Porkolan kanssa, ja suurin osa konferenssimatkoistani on ollut heidän kanssaan, kuten myös uudet hauskuudet ja haasteet. Vaikka fokukseni siinä projektissa on vanha Harakan saarella kuvattu videoteosten sarja Animal Years ja mitä sille voisi tehdä tänään, olen onnistunut yhdistämään osan esittelyistä myös kasvien kanssa esiintymiseen. Mutta suurimmaksi osaksi olen työskennellyt sellaisten tekstien ja julkaisujen parissa, jotka perustuvat aiempiin töihini ja vanhempaan materiaaliin. Sellainen on Routledgilta juuri ilmestynyt kirja, jonka olemme toimittaneet yhdessä, Bruce Barton, Melanie Dreyer-Lude, Ben Spatz ja minä, Performance as Research: Knowledge, Methods, Impact. Täytyy myöntää, että siitä olen kyllä erittäin ylpeä.
Taiteellisen työn suhteen tämä on myös ollut poikkeuksellinen vuosi, koska siihen sisältyi peräti kaksi yksityisnäyttelyä. The Tide in Kan Tiang oli esillä Mediaboxissa keväällä, Cami de Cavalls Harakan saaren vanhassa lennätinrakennuksessa kesällä ja Toistamiseen – videoteoksia Harakan saarelta ja Kilpisjärveltä Muugalleriassa syksyllä. Mutta näissä oli siis kaikissa esillä vanhoja töitä. Ainoa työ jonka lasken kasvien kanssa esiintymiseksi on The Tide, koska siinä minä todella seison yhdessä pienen puun kanssa.
Kaikkein erityisintä tässä vuodessa on ollut se, että minun sallittiin keskittyä ja myös oletettiin keskittyvän tutkimukseen, sen sijaan että tekisin sitä harrastuksena muun ohessa, ja myös paneutuvan taiteelliseen työskentelyyn tuon tutkimuksen ytimessä. Mutta sainko sitten aikaan sen enempää? Luultavasti syyskuu, jonka vietin residenssissä Nida Arts Colony’ssa, oli tuottoisinta aikaa. Olen kyllä tehnyt aika paljon pieniä videoita vuoden mittaan, vaikkeivät kaikki ole kovin laadukkaita tai kiinnostavia. Puukalenteri, jossa valitsin puun Helsingin seudulta kelttien puukalenterin mukaan joka kuukausi oli luullakseni ainoa aivan uusi juttu. Kirjoitin siitä Kollegiumin blogiin. Uutta oli myös ajatus tehdä videoesseitä, joissa yhdistän vanhoja kuvaamiani videoita, upotan ne nykypäivän kuvaan samasta paikasta ja liitän akateemisen tai puoliksi akateemisen tekstin selostukseksi. Sitä aion jatkaa osana How to do things with performance hanketta. Mutta entä kasvien kanssa esiintyminen?
Yksikään teksteistä jotka on julkaistu tänä vuonna ei oikeastaan käsittele esiintymistä kasvien kanssa, vaikka olenkin maininnut artikkelin “Practising art – as a habit? / Att utöva konst – som en vana?” joka ilmestyi Ruukku #7:ssä projektin verkkosivuilla, lähinnä koska puut ovat pääosassa niissä töissä joista siinä kirjoitan. Useimmat artikkelit käsittelevät aiempia projekteja tai yleisempiä kysymyksiä, mutta olen silti ylpeä niistä ja luettelen ne tässä alla (* merkityt ovat vertaisarvioituja). Lisää artikkeleita on tulossa aivan lähiaikoina, osan piti ilmestytä vielä tämän vuoden puolella, mutta olen luetellut vain ne jotka ovat jo virallisesti saatavilla. Sen sijaan useat vuoden mittaan pitämistäni esitelmistä ja konferenssialustuksista liittyvät kasvien kanssa esiintymiseen. Olen luetellut ne erikseen tässä alla, ennen muita esitelmiä.
Taaksepäin katsoessa, pohtiessani mitä olen tehnyt, välitön impulssini on miettiä kaikkea mikä jäi tekemättä ja ryhtyä suunnittelemaan ensi vuotta, mutta se olisi varmaankin toinen tarina.
Näyttelyt ja näytökset:
Toistamiseen – videoteoksia Harakan saarelta ja Kilpisjärveltä. Muugalleria, Helsinki 7-12.11.2017.
Cami de Cavalls, Harakan lennätin 26.7.- 6.8.2017.
Audiences Swinging Together, osallistava performanssi, Nordic Performance Art – Reaching a New Audience, Munkemose, Odense 1.9.2017.
Year of the Snake – Swinging (mini, performance art festival MEETINGS, ET4U, Contemporary visual art projects – Mid and Western Jutland, Skaerum, Mölle 1.9. 2017.
The Tide in Kan Tiang, Fringe Arts Bath Festival 26.5.-11.6. 2017
Solsidan 1-4, Art fair Suomi, Helsinki 25-28.5.2017.
Year of the Rat Upphill-Downhill, Minä: Omakuva ajassa, Taidehalli Helsinki 27.5.- 6.8.2017.
Year of the Horse – On Rock and Wood, LiikKUVAT Pitkäniemi Hospital Tampere 31.3.-30.7. 2007.
The Tide in Kan Tiang, Mediaboxi Galleria Forum Box 1.4.-23.4.2017
Julkaisut:
— “Agential Cuts and Performance as Research”. Teoksessa Annette Arlander, Bruce Barton, Melanie Dreyer-Lude, Ben Spatz (toim.) Performance as Research: Knowledge, Methods, Impact. London and New York: Routledge 2018, 133-151.
— “Introduction to Future Concerns”. Teoksessa Annette Arlander, Bruce Barton, Melanie Dreyer-Lude, Ben Spatz (toim.) Performance as Research: Knowledge, Methods, Impact. London And New York: Routledge 2018, 333-349.
* — “Maisema, materia ja muutos. Harakan saaren luontokulttuuria dokumentoimassa.” Teoksessa Mari Mäkiranta, Ulla Piela ja Eija Timonen (toim.) Näkyväksi sepitetty maa. Kalevalaseuran vuosikirja 96. Helsinki: SKS 2017, 23-39.
* — “Practising art – as a habit? / Att utöva konst – som en vana?” Ruukku Journal #7.2017.
— “Data, Material, Remains”. Teoksessa Mirka Koro-Ljungberg, Teija Löytönen & Mark Tesar (toim.) Disrupting Data in Qualitative Inquiry. Entanglements with the Post-Critical and Post-Anthropocentric. Peter Lang Publishing 2017,171-182.
— “Four Workshops – Four Approaches to Performance Art”. Teoksessa Pilvi Porkola (toim.) Performance Artist’s Work Book. On teaching and learning performance art – essays and exercises. University of the Arts Helsinki, Theatre Academy and New Performance Turku 2017, 33-47.
— “Artistic Research as a Speculative Practice”. JAR (Journal for Artistic Research) network 2017.
— “A few words”. Johdanto Icehole #6 2017, The Live Art Journal.
— “How to do things with repetition?” video ja teksti. Icehole #6 2017, The Live Art Journal.
Kasvien kanssa esiintymiseen liittyvät esitelmät ja esittelyt:
— “Performing with plants – presentation, process, archive”, Vetenskapsrådet’in järjestämässä taiteellisen tutkimuksen symposiumissa Tukholman Taideyliopistossa 28-29.11.2017.
— “Performing with Plants”, esittely ja videonäytös Helsingin Yliopiston Tutkijakollegiumin julkisessa seminaarissa Helsingin Yliopiston Tiedekulmassa 14.11. 2017.
— “Performing with Plants”, esittely ja työpaja tohtoriopiskelijoiden symposiumissa Transversality in Performance, Göteborgin yliopiston taiteiden laitoksella 9-10.10.2017.
— “Between Sea and Sky – With a Tree”, esitelmä Performance Art Bergen’in järjestämässä seminaarissa Between Sky and Sea: Tourist Kvalnesissa, Lofoteilla 18.7.2017.
— “Resting with the Pines in Nida”, seminaarissa “With Plants”, Helsingin Yliopiston Tutkijakollegiumissa 27.10. 2017.
— “Performing with Plants” installaatio CARPA 5:ssä (Colloquium on Artistic Research in Performing Arts), Perilous Experience? Extending Experience Through Artistic Research, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa 31.8.2017.
— “How to do things by performing with plants” tutkimushankkeen How to Do Things with Performance paneelissa IFTR (International Federation for Theatre Research) konferenssissa Unstable Geographies – Multiple Theatricalities Sao Paulossa 10-14.7.2007.
— “Performing with trees?” johdanto ja videonäytös, The Tide in Kan Tiang, osana How to do things with performance tutkimushankkeen järjestämää työpajaa Sao Paulon Escola del Teatro’ssa 6.7.2017.
— “How to do things with performance – Performing with plants (first attempts)” taiteellisen tutkimuksen työryhmässä, Artistic Research Working Group at PSI#23 Overflow (Performance Studies International) konferenssissa Hampurissa 8-11.6.2017.
— “Performing with Plants” Plantarium: Re-imagining green futurities -symposiumissa, Linköpingin yliopistossa 1-2.6.2017.
— “Performing with plants”, projektin esittely seminaarissa “With Plants” Helsingin Yliopiston Tutkijakollegiumissa 3.5.2017.
— “Performing with Plants”, projektin esittely Helsingin Yliopiston Tutkijakollegiumin Brown bag seminaarissa 25.4.2017.
Muut esitelmät ja esittelyt:
— “Open archiving as a strategy in artistic research – two examples”, esitelmä Teatterintutkimuksen seuran syyspäivillä Teatterimuseossa 13.11. 2017.
— “The Cliff Revisited”, esitelmä How to do Things with Performance tutkimushankkeen järjestämässä tutkimuspäivässä Taideyliopiston Teatterkorkeakoulussa 8.11. 2017.
— Esittely osana How to do things with performance hankkeen esittelyä Esittävien taiteiden tutkimuskeskuksen post-doc seminaarissa Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa 26.10.2017.
— “The Shore revisited”, esitelmä osana How to do things with performance tutkimushankkeen seminaaritapahtumaa New Performance Turku Festivaaleilla 7.10.2017.
— “Audiences Swinging Together”, esitelmä seminaarissa Nordic Performance Art – Reaching a New Audience, Munkemosessa, Odensessa 1.9.2017.
— Esitelmä osana kokonaisuutta “Liminal Stages – Artistic Research and Art With(in) Research” Aboagorassa,Turun Sibelius museossa 23.8.2017.
— “Accessing Performance” kaksipäiväinen tapahtuma järjestetty yhdessä Hanna Järvisen, Pilvi Porkolan ja Tero Nauhan kanssa osana, Camino Events ohjelmaa tutkimuspaviljongissa, Artistic Research Pavillion, Venetsiassa 17-18.5.2017.
— “What is Given?” työpaja yhdessä Tero Nauhan, Hanna Järvisen and Pilvi Porkolan kanssa SAR (Society for Artistic Research) konferenssissa Please Specify! Helsingissä 28-29.4.2017.
— Alustus tekijyyttä ja toimijuutta käsittelevässä paneelissa Todellisuuden tutkimuskeskuksen järjestämässä Ei-inhimillinen seminaari:ssa 27-28.5.2017.
— Alustus paneelissa Avantgarde tänään FAM (Finnish Avantgarde and Modernism network) verkoston järjestämässä seminaarissa 20.4.2017.
— “Artistic Research and/as interdisciplinarity – Swinging Together”. Luento koreografian opiskelijoille Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa 16.1.2017.
Med träd år 2017 – Ett sammandrag
De sista dagarna av året är det rätta ögonblicket att fundera över vad man egentligen gjort under året som gått. För mig har året 2017 varit speciellt, för det är det första året som jag kunnat fokusera på forskning snarare än undervisning eller administration eller de olika plikter som tillfaller en professor. Och det har varit det första året på mycket länge då jag inte arbetat för Konstuniversitetet i Helsingfors. Att vara en anspråkslös post-doc forskare nu (paradoxalt nog, för min DA är från 1999) och vid en prestigefull institution som HCAS (Helsinki Collegium for Advanced Studies) har varit ett nöje. Visserligen har jag också rest runt en hel del och varit underligt upptagen med all slags övriga förpliktelser som jag både njutit av men också känt mig tvungen att åta mig nu när jag haft mer tid, som styrelsen för NARP (Norwegian Artistic Research Program), TJNK eller Delegationen för informationsspridning i Finland, Nämnden för Visningsstipendierna för bildkonst, utvärderingen av internationella post-doc ansökningar för Vetenskapsrådet, bidragsansökningar för Formas och så vidare, förutom mina vanliga uppgifter i redaktionsrådet för JAR (Journal for Artistic Research). När jag räknar upp dem såhär känns det alldeles för mycket!
Det mesta av min tid har jag trots allt kunnat ägna att uppträda med växter, det vill säga besöka de två träd i Helsingfors och i Stockholm som jag valt att sitta hos upprepade gånger i år, som ett slags början. Att resa fram och tillbaka till Stockholm två gånger i månaden har varit dyrt och tröttsamt, men roligt också. Ifall jag tänker på vad jag egentligen hållit på med i år, är det nog besöken hos träden och alla blogg-anteckningarna om dem som är det huvudsakliga resultatet som blir kvar. Det mesta av materialet är samlat på Research catalogue, på projektsidan där. Jag har också editerat gammalt videomaterial och skrivit en hel del, även om inte något nytt eller särskilt intressant, utan snarare slutfört gamla texter.
En hel del tid och energi har jag ägnat åt forskningsprojektet HTDTWP (How to do things with performance), med Hanna Järvinen, Tero Nauha and Pilvi Porkola, och de flesta konferensresor jag gjort har varit tillsammans med dem, liksom de flesta utmaningarna och det mesta roliga. Även om mitt fokus i det projektet är den gamla serien skapad på ön Stora Räntan eller Harakka, Animal Years, och vad som kunde göras med den idag, har jag lyckats kombinera vissa presentationer med att uppträda med växter. Men för det mesta har jag arbetat med texter och publikationer som baserar sig på tidigare arbeten och äldre material. Ett sådant projekt är boken för Routledge som vi redigerat tillsammans, Bruce Barton, Melanie Dreyer-Lude, Ben Spatz och jag, Performance as Research: Knowledge, Methods, Impact. Det är något jag är riktigt stolt över, det måste jag säga.
Beträffande det konstnärliga arbetet har det här också varit ett exceptionellt år, med två privatutställningar. The Tide in Kan Tiang visades på Mediaboxi i våras, Cami de Cavalls i den före detta telegrafen på Stora Räntan i somras och Än en gång – videoarbeten från Stora Räntan och Kilpisjärvi på Muu Galleriet i höstas. Det enda arbetet av dem som handlar om att uppträda med växter är The Tide, för där står jag faktiskt tillsammans med ett litet träd.
Det mest speciella med det här året har varit att jag nu hade tillåtelse och även förväntades att fokusera på forskning, istället för att göra det som en hobby vid sidan om, och att ägna mig åt mitt konstnärliga arbete som utgör dess kärna. Men fick jag mera gjort, då? Antagligen var september månad som jag tillbringade i residens på Nida Arts Colony den mest produktiva tiden. Jag har visserligen producerat rätt många små videon under året, dock inte alla av särskilt god kvalitet eller särskilt spännande. Trädkalendern, där jag valt ett träd i Helsingforstrakten enligt den keltiska trädkalendern varje månad, var det enda helt nya, antar jag. Jag skrev om den för HCAS bloggen. Nytt var också tanken att skapa videoessäer genom att kombinera gamla videon, lägga in dem i en nutida bild av samma plats och tillsätta en akademisk eller halvt akademisk text som berättarröst. Det är något jag tänker fortsätta med, som en del av projektet How to do things with performance. Men att uppträda eller sam-agera med växter, då?
Inte en enda av de artiklar som publicerats under året handlar i själva verket om att uppträda med växter, även om jag tagit “Practising art – as a habit? / Att utöva konst – som en vana?” i Ruukku Journal #7, med på projektets webbsida, främst eftersom träden har huvudrollen i de arbeten som jag skriver om i den. De flesta artiklarna handlar om tidigare projekt eller om allmänna ämnen, men jag är trots det stolt över att kunna räkna upp dem här nedan (de med * är referentgranskade). Mera artiklar skall publiceras inom kort, vissa skulle komma ut ännu i år, men jag har räknat upp endast dem som är officiellt tillgängliga nu. Däremot handlar många av konferensbidragen och föredragen jag hållit under året om att uppträda med växter. De finns uppräknade separat här nedan, innan de övriga föredragen.
Min omedelbara impuls då jag blickar tillbaka på vad jag gjort är att tänka på allt som blivit ogjort och att börja planera för nästa år, men det skulle nog bli en annan historia.
Utställningar och visningar:
Än en gång – video arbeten från Stora Räntan och Kilpisjärvi. Muu Galleriet, Helsingfors 7-12.11.2017.
Audiences Swinging Together, deltagande performance, Nordic Performance Art – Reaching a New Audience, Munkemose, Odense 1.9.2017.
Year of the Snake – Swinging (mini), performance art festival MEETINGS, ET4U, Contemporary visual art projects – Mid and Western Jutland, Skaerum, Mölle 1.9.2017.
Cami de Cavalls. Telegrafen på Stora Räntan 26.7.-6.8.2017.
The Tide in Kan Tiang, Fringe Arts Bath Festival 26.5.-11.6.2017
Solsidan 1-4, Art fair Finland Suomi Helsingfors 25-28.5.2017.
Year of the Rat Upphill-Downhill, Me:Self-portraits Through Time Helsingfors Konsthall 27.5.-6.8.2017.
Year of the Horse – On Rock and Wood, LiikKUVAT Pitkäniemi Sjukhus Tammerfors 31.3.-30.7.2017.
The Tide in Kan Tiang i Mediaboxi i Galleri Forum Box 1.4.-23.4.2017.
Publikationer:
— “Agential Cuts and Performance as Research”. I Annette Arlander, Bruce Barton, Melanie Dreyer-Lude, Ben Spatz (red.) Performance as Research: Knowledge, Methods, Impact. London and New York: Routledge 2018, 133-151.
— “Introduction to Future Concerns”. I Annette Arlander, Bruce Barton, Melanie Dreyer-Lude, Ben Spatz (red.) Performance as Research: Knowledge, Methods, Impact. London and New York: Routledge 2018, 333-349.
*— “Maisema, materia ja muutos. Harakan saaren luontokulttuuria dokumentoimassa.” [Landskap, Materia och Förändring. Att dokumentera naturkulturen på ön Stora Räntan] I Mari Mäkiranta, Ulla Piela och Eija Timonen (red.) Näkyväksi sepitetty maa. [Landet synliggjort genom berättandet] Kalevalaseuran vuosikirja 96. Helsinki: SKS 2017, 23-39.
*— “Practising art – as a habit? / Att utöva konst – som en vana?” I Ruukku Journal #7.2017.
— “Data, Material, Remains”. I Mirka Koro-Ljungberg, Teija Löytönen och Mark Tesar (red.) Disrupting Data in Qualitative Inquiry. Entanglements with the Post-Critical and Post-Anthropocentric. Peter Lang Publishing 2017,171-182.
— “Four Workshops – Four Approaches to Performance Art”. I Pilvi Porkola (red.) Performance Artist’s Work Book. On teaching and learning performance art – essays and exercises. University of the Arts Helsinki, Theatre Academy and New Performance Turku 2017, 33-47.
— “Artistic Research as a Speculative Practice” JAR (Journal for Artistic research) network.
— “A few words”, introduktion till Icehole #6 2017, The Live Art Journal.
— “How to do things with repetition?” video med text, Icehole #6 2017, The Live Art Journal.
Föredrag och presentationer med anknytning till att uppträda med växter:
— “Performing with plants – presentation, process, archive”, vid symposiet om konstnärlig forskning organiserat av Vetenskapsrådet, Stockholms Konstnärliga Högskola 28-29.11.2017.
— “Performing with Plants”, presentation och visning på ett öppet seminarium i Tankehörnan för Helsingfors Universitet 14.11. 2017.
— “Performing with Plants”, presentation och workshop på doktorandsymposiet Transversality in Performance, Konstnärliga Fakulteten vid Göteborgs universitet 9-10.10.2017.
— “Between Sea and Sky – With a Tree”, föredrag på seminariet Between Sky and Sea: Tourist, organiserat av Performance Art Bergen i Kvalnes, Lofoten 18.7.2017.
— “Resting with the Pines in Nida”, på seminariet “With Plants”, Helsinki Collegium for Advanced Studies 27.10. 2017.
— “Performing with Plants” installation på CARPA 5 (Colloquium on Artistic Research in Performing Arts), Perilous Experience? Extending Experience Through Artistic Research vid Konstuniversitetets i Helsingfors Teaterhögskola 31.8.2017.
— “How to do things by performing with plants” i en panel organiserad av forskningsprojektet How to Do Things with Performance vid IFTR (International Federation for Theatre Research) konferensen Unstable Geographies – Multiple Theatricalities i Sao Paulo 10-14.7.2007.
— “Performing with trees?” presentation och visning av The Tide in Kan Tiang som en del av en workshop organiserad av How to do things with performance? på Sao Paulo Escola del Teatro 6.7.2017.
— “How to do things with performance – Performing with plants (first attempts)” i arbetsgruppen for konstnärlig forsaking, Artistic Research Working Group, vid PSI#23 Overflow (Performance Studies International) konferensen i Hamburg 8-11.6.2017.
— “Performing with Plants” presentation på Plantarium: Re-imagining green futurities, vid Linköpings Universitet 1-2.6.2017.
— “Performing with plants”, presentation på seminariet Working with Plants vid Helsinki Collegium for Advanced Studies 3.5.2017.
— “Performing with Plants”, presentation på Brown bag seminariet vid Helsinki Collegium for Advanced Studies 25.4.2017.
Övriga föredrag och presentationer:
— “Open archiving as a strategy in artistic research – two examples”, vid höstdagarna för Finnish Society for Theatre Research, Teatermuseet i Helsingfors 13.11.2017.
— “The Cliff Revisited”, på forskningsdagen organiserad av forskningsprojektet How to do Things with Performance, Konstuniversitetets i Helsingfors Teaterhögskola 8.11.2017.
— Presentation tillsammans med forskningsprojektet How to do things with performance? på post-doc seminariet vid Performing Arts Research Centre, Konstuniversitetets i Helsingfors Teaterhögskola 26.10.2017.
— “The Shore revisited”, presentation med forskningsprojektet How to do things with performance? på New Performance Turku Festivalen 7.10.2017.
— “Audiences Swinging Together”, presentation på seminariet organiserat av Nordic Performance Art – Reaching a New Audience i Munkemose, Odense 1.9.2017.
— Presentation som en del av “Liminal Stages – Artistic Research and Art With(in) Research” på Aboagora, Sibelius Museum, Åbo 23.8.2017.
— “Accessing Performance”, ett två dagar långt event organiserat med Hanna Järvinen, Pilvi Porkola och Tero Nauha, som en del av Camino Events vid Artistic Research Pavillion i Venedig 17-18.5.2017.
— “What is Given?” en workshop tillsammans med Tero Nauha, Hanna järvinen och Pilvi Porkola vid SAR (Society for Artistic Research) konferensen Please Specify! i Helsingfors 28-29.4.2017.
— Presentation i en panel om författarskap och agens på “Ei-inhimillinen seminaari” [the Non-human seminar] organiserad av Reality Research Centre 27-28.5.2017.
— Presentation i en panel om “Avantgarde Idag” (på finska) organiserad av FAM (Finnish Avantgarde and Modernism network), 20.4.2017.
— “Artistic Research and/as interdisciplinarity – Swinging Together”. Föreläsning for koreografistuderande på Konstuniversitetets i Helsingfors Teaterhögskola 16.1.2017.
Performing Landscape 