Category Archives: suomeksi

Rakas mänty


Muutaman sadepäivän jälkeen, myrskyä odotellessa päätin ottaa kameran ja käydä vierailemassa Örön pohjoiskärjen männyn luona. Istuin sen luona hytisemässä jo viime viikolla, mutta videokuva tärisi niin paljon tullessa, etten kelpuuttanut materiaalia. Tällä kertaa minulla oli myös kirjoitusvälineet mukanani. Kuinka ollakaan, unohdin ottaa mukaan vara-akun, ja kun palasin männyn luota sulkemaan kameran – en katsonut tarkkaa aikaa, mutta tiesin että olin kirjoittanut vähemmän kuin kaksikymmentä minuuttia – näin surukseni, että se oli sammunut. Akku oli tyhjä. Niinpä en edes nähnyt minkä verran kuvaa oli tarttunut muistiin, minuutti vai ehkä viisi? Kävellessäni takaisin talolle “Pitkä ikävä” tietä pitkin mietin jo mielessäni, ehtisinkö takaisin kuvaamaan uudestaan vielä tänään, mutta hämärä ja tihkusade saivat minut toisiin ajatuksiin. Jos joutuisin menemään männyn luokse kolmannen kerran, se saisi jäädä ensi viikkoon. Ilokseni havaitsin, että kuvaa oli ehtinyt tallentua yli kymmenen minuuttia, ja se kyllä riittäisi. Mutta ironista kyllä, se oli yhtä tärisevää kuin ensimmäinenkin yritykseni. Tässä joka tapauksessa kirjoittamani kirje:
 
Rakas mänty,
tervehdys tästä juuriltasi, tai oikeastaan alimmilta oksiltasi – vai olisiko tämä paksu oksa, jonka päällä istun oikeastaan osa vääntynyttä runkoasi. Et ehkä muista minua, mutta olemme tavanneet kerran aikaisemmin. Istuin tässä viime viikolla hytisemässä tuulessa, mutta silloin minulla ei ollut kirjoitusvälineitä mukanani, ja kamera tärisi tuulessa niin häiritsevästi, etten koskaan editoinut kuvaa. Saa nähdä miten tällä kertaa käy! Sinänsä tämä tuuli ei ole voimakas, aukea ranta vaan saa sen tuntumaan vahvemmalta. Huomiseksi on luvattu myrskytuulta, yli kaksikymmentä metriä sekunnissa, ja se vaikeuttaa jo merellä liikkumista. Mutta sinun kannaltasi se ei ehkä ole niin kovin poikkeuksellista, olet varmaan kokenut yhden, jos toisenkin myrskyn ja osaat varautuakin niihin. Mutta miten, oikeastaan? Et voi vetää oksiasi kiinni runkoon, tai vetää neulasiasi suppuun – oletan. Mutta se, että kasvat maata pitkin ja enemmän pensaan lailla on varmaan seurausta nimenomaan varustautumisesta tuuleen, vaikken tiedä millä tavalla. Tai, jos ajatellaan jotenkin yksinkertaistetun luonnonvalinnan kautta, ne männyt jotka valitsivat uhmakkaamman tien ja kasvoivat suoraan, ovat ehkä kaatuneet myrskyissä. Rannoilla näkee kyllä sellaisiakin, jotka kerran kaaduttuaan jatkavat kasvamistaan runko maata myöten, ja luovat uusia oksia ylöspäin latvukseksi. Ehkä sinullekin on joskus sattunut vastaavanlainen onnettomuus, ja olet sitten vain jatkanut kasvamista uusista lähtökohdista. Se on tietysti aika hyvä neuvo itse kullekin, kun ikää karttuu, eikä asioita enää pysty tekemään samalla tavalla kuin ennen. Mutta aina ei ole helppoa nähdä mihin suuntaan sitä pitäisi ryhtyä kasvamaan. Juuri nyt minun ei tarvitse päättää, voin vain istua tässä sinun kanssasi, ja antaa tuuleen puhaltaa lävitseni. Se tulee etelästä eikä ole niin kylmä kuin voisi kuvitella – tai lännestä oikeastaan. Ehkä on silti viisainta jättää sinut tähän tuiverrukseen, kun kerran olet siihen tottunut ja kasvanut. Minulle, heiveröiselle ihmiselle, tämä alkaa olla turhan kylmää. Kiitos, että sain istua tässä tuulessa kanssasi, ja kiitos rauhoittavista ajatuksista joita minulle annoit, jollakin tavalla tai välityksellä. Toivon sinulle kaikkea hyvää tulevan talven varalle, ja ennen kaikkea, ettei huominen myrsky tuottaisi sinulle tuskaa tai tuhoa. Kiitos, kiitos, ja voi hyvin! AA
 
 
 

Örön mäntyjen kanssa


Vasta viikon olen viettänyt Örössä, residenssissä – Öres -, armeijan käytöstä kansallispuistoksi muutetulla, yleisölle vuonna 2015 avatulla saarella, joka kesäaikaan on luultavasti varsinainen turisti-rysä, mutta nyt se on tyhjä, hiljainen ja rauhallinen. Hiljainen on ehkä väärä sana, sillä tuulen kohina on jatkuva ja yllättävän kova. Mutta rauhallista täällä on; kun näen ihmisen tiellä tervehdin ilahtuneena. Mutta ihmisiä sentään on, heidän vuokseen jopa ravintola on auki pari tuntia lauantai-iltana.
Eilen ja tänään kuljeskelin tuttuja reittejä kameran kanssa, ja pysähdyin poseeraamaan muutamien mäntyjen luona. Aivan kaikkia en sentään kelpuuttanut editoitavaksi, mutta suuren osan. Alla kuvia tien vieressä kasvavasta komeasta männystä ja erilaisista rantamännyistä, uskon että tässä tapauksessa kuvat todella kertovat enemmän kuin sanat, vaikkeivät ne ehkä paljasta sitä, miten kylmä tuuli sittenkin on…
 

 

 

 

 

Uusi kuusi kuitenkin


Syyskuu Mustarindassa lähestyy loppuaan ja vielä on paljon mitä pitäisi ja haluaisi tehdä. Viime viikon päätteeksi sain kuitenkin kuvattua, kirjoitettua ja äänitettyä pienen työn uuden kuusen kanssa, johon olen suhteellisen tyytyväinen, ainakin nyt. Kuusi kasvaa polulla lähellä Paljakan luonnonpuiston rajaa ja istuin sen pahkalla kirjoittamassa illan suussa perjantaina 25. 9. koko kameran maksimiajan 21 min, ja vähän ylikin. Kirjoitin tekstin puhtaaksi mitään olennaista muuttamatta ja kun äänitin sen sen kesto supistui viiteen minuuttiin. Niinpä samasta videomateriaalista on nyt pitempi versio, Dear Spruce (20 min 15 sek) ja lyhyempi versio, jossa suomenkielinen teksti on lisätty kertojan äänenä, Rakas kuusi (5 min 47 sek). Ne löytyvät molemmat RC alustalta, täältä.
Teksti, kirjeeni kuuselle, jota kuvassa kirjoitan, on yksinkertaisuudessaan tämä:
 
Rakas kuusi, tai kuusi hyvä, kiitos että tarjoat tämän mainion istumapaikan aivan metsäpolun varrella. Jo ensimmäistä kertaa täällä kulkiessani, syyskuun alussa, heti saavuttuani Mustarinda-taloon, olen pannut sinut merkille ja ajatellut että voisin tulla istumaan syliisi hetkeksi. Näen sen ottamistani valokuvista. Mutta sitten unohdin sinut kokonaan, ja vaikka olen kulkenut tästä ohi lähes päivittäin, en ole kiinnittänyt sinuun mitään huomiota. Vasta muutama päivä sitten, nyt kun syyskuu jo lähestyy loppuaan, huomasin sinut tässä polun varrella ja muistin aiemmat suunnitelmani. Pysähdyin oikeastaan katsomaan outoa kuusentynkää vain muutaman metrin päässä polulla, edessäni. Kuusi on katkennut, mutta sen alin oksa on jäänyt elämään ja sojottaa suurena viuhkana polun yllä. Pysähdyin tähän kohtaan polkua jo kaksi kertaa aiemmin, kuvatessani vanhaa vaikuttavan muotoista haapaa, joka seisoo veistoksellisena tässä lähistöllä. Olin niin keskittynyt miettimään miten saisin sen kuvattua, etten muistanut sinua lainkaan. Vasta kun asetin kamerajalustan aivan lähellesi kuvausta varten tajusin läsnäolosi. Suo siis anteeksi tämä laiminlyöntini, olisinhan voinut tulla luoksesi jo paljon aiemmin. Mutta toisaalta, tuskin olet kaivannut huomiotani, tai yleensä ketään istumaan juurakkopahkallesi, vai miten tätä juuresi päälle kasvanutta muodostelmaa pitäisi kutsua. Se on vallan oivallinen levähdyspaikka, enkä varmaankaan ole ensimmäinen ihminen, joka tässä istuu. Mutta voi olla, että olen ensimmäinen ihminen, joka istuu tässä kirjoittamassa kirjettä sinulle. Ei, en aio ripustaa näitä papereita oksaasi, enkä edes haudata niitä juurellesi, tämä kirje on vain yritys tarkentaa ajatukseni, niin että sinun olisi helpompi aistia ne. En tiedä kykenetkö varsinaisesti lukemaan ajatuksia, tuskin ymmärrät ihmiskieltä, mutta voisin kuvitella, että pystyt jotenkin aistimaan läsnäoloni ja ehkä myös ajatukseni jollakin tasolla. Luonnontieteilijät ovat oivaltaneet, että kasveilla ja varmaan siis kuusillakin ja siten myös sinulla, on erittäin monimuotoiset aistikyvyt ja ne näkevät monen laatuista valoa paljon tarkemmin kuin ihmiset silmillään. Mikseivät ne voisi erottaa ihmisten aikeitakin jollakin tavalla, koska onhan sillä väliä, olenko tulossa kaatamaan puuta, vai rauhallisella mielin tekemään tuttavuutta. Täällä metsässä sinun ei tarvitse pelätä ihmisten ryhtyvän sinua kaatamaan, mutta myrskytuulet tai tykkylumi tai niiden yhdistelmä on kyllä kaatanut monia sukulaisiasi. Aivan tyystin sammaloitunut runko tässä edessäni taitaa olla entinen kuusi, vaikka maassa makaava tuoreempi vainaja onkin koivu. On niin harvinaista nähdä elämän eri vaiheet samassa metsässä, kun niin suuri osa metsästä on niin sanottua talousmetsää, enemmän tai vähemmän saman ikäisistä puista koostuvia viljelmiä, plantaaseja. Mahdatko itsekään tietää, miten etuoikeutettu olet, kun saat kasvaa täällä elämäsi alusta loppuun kaikessa rauhassa? No, rauha on tietysti suhteellinen käsite, kulkeehan tästä ihmisiä ohi vähän väliä, mutta silti. Runkosi on täynnä kaikenlaisia jäkäliä, ja niitä kasvaa myös vanhoilla kuivuneilla alemmilla oksillasi. Ja naavaa, joka on niin kaunis merkki puhtaasta ilmasta, niin ainakin sanotaan. Latvuksesi on komea ja vihreä, ja tämä juurakkopahkasi ei näytä haittaavan sinua mitenkään, ellei haitaksi lueta sitä, että jokunen ihminen saattaa asettua tähän hetkeksi istumaan. Se on itse asiassa hyvä muistutus siitä, ettei kannata hävetä vammojaan ja erilaisia ”epämuodostumia”, joita elämä meille tuottaa. Niistä voi olla joskus vaikka hyötyäkin, jos ei itselle, niin ohikulkijoille. Kiitos siitä rohkaisusta, jos se tuli mieleeni sinulta. Ja näine eväineni jatkankin nyt matkaani. Kaikkea hyvää sinulle tulevan talven varalle, ja kiitos vielä vieraanvaraisuudestasi!
 

 

 
 

Paljakan Kuusen kanssa


Saapuessani Mustarindaan emäntäni Hanna osoitti jo matkalla korkeaa kuusta joka näkyi ruohottuneen metsätien perällä ja sanoi sen olevan paikkakunnalla huomattava puu. Sittemmin olen kysellyt ihmisiltä ja se tiedetään kyllä, mutta ei siihen ole yhdistetty sen kummempia tarinoita tai kertomusta miksi se on jätetty sinne kasvamaan nuorten kuusten keskelle. Ei sillä myöskään ilmeisesti ole mitään erityistä nimeä, omissa videoissani kutsun sitä nyt nimellä The Spruce in Paljakka. Olen nimittäin ottanut tehtäväkseni vierailla sen luona useaan otteeseen ja kokeilla eri lähestymistapoja ja aiemmin käyttämiäni keinoja esiintyä kameralle sen kanssa. Niinpä olen kiertänyt sen ympäri, kuvannut sitä juuresta latvaan, istunut sen juurella, katsellut sitä läheltä ja kauempaa, kurottanut kohti sen oksia, ja jopa yrittänyt maata maassa sen alla jalat runkoa vasten. Mutta ne yritykset kamerani sensuroi, kieltäytymällä toimimasta. Olen koonnut joitakin kuvia ja videoita jokaisesta vierailustani RC alustan sivulle, tänne. Jonakin päivänä ehkä kirjoitan artikkelin, jossa valitan vaikeutta esiintyä yhdessä tuollaisen jättiläisen kanssa ja käyn läpi kaikki yritykseni. Mutta nyt jatkan vielä kokeitani, pari viikkoa minulla on aikaa tuskailla kuusen kanssa ja nauttia viilenevästä syksystä täällä korvessa, ikimetsien keskellä.
 

 

 

 
 

Matkalla Mustarindaan


Syyskuun ensimmäinen päivä junassa, matkalla Helsingistä Kajaaniin, ja sieltä bussilla Hyrynsalmelle, josta minut – meidät (neljä naista) – haetaan autokyydillä Mustarinda taloon. En ole aiemmin vieraillut paikassa, ja nyt asetun sinne kuukaudeksi. Mustarinda on jo varsin maineikas taidekeskus ja residenssi, ja kokeilu, johon liittyy pyrkimys toimia jollakin tavoin ekologisesti järkevästi. Seuralla on monipuoliset verkkosivut, ja niiden perusteella päättelen, että paikka on keskellä metsää, vailla minkäänlaista vesistöä lähistöllä. Odotan jännityksellä tulenko viihtymään, löydänkö lähistöltä puita joiden kanssa tehdä tuttavuutta, minkälaiselta tuntuu ikimetsän läheisyys ja onnistunko kirjoittamaan ensimmäisen käsikirjoitusversion suunnittelemastani kirjasta, jonka työnimenä on Performing and Thinking with Plants. Viime vuoden jatkuvan matkustamisen jälkeen, ja palattuani koronan takia kotiin Helsinkiin Johannesburgista jo maaliskuussa, tämä on ensimmäinen matka pitkään aikaan. Ja syyskuu on hyvä residenssikuukausi. Muistan elämäni ehkä taiteellisesti tuottoisimman kuukauden Farrera de Pallarsissa Pyreneillä syyskuussa 1999, ja myös residenssi Nidassa Kuurinniemellä Liettuassa vuonna 2017 oli syyskuussa. Syyskuussa on vielä valoisaa ja suhteellisen lämmintä, mutta enää ei olla lomatunnelmissa vaan sadonkorjuu jatkuu ja ihmisetkin varustautuvat talven varalle, jos ei muuten niin poimimalla puolukoita. Niin minäkin varmaan tulen tekemään, mutta yritän myös kuvata ja kirjoittaa…
 
 
 

Mantereelta


 
Videoteoksia Harakan lennättimessä 15–26.7. 2020 klo 12–17.
Tervetuloa avajaisiin tiistaina 14.7. klo 16-18.
 
Seuraavat työt ovat esillä näyttelyssä:
 
With Elms in Kaivopuisto 1 & 2 (2018)
Vuonna 2017, 10.1. ja 17.12. välisenä aikana vierailin jalavaryhmän luona Kaivopuistossa Helsingissä yhteensä 101 kertaa. Kuvasin vierailut videolle ja editoin niistä kaksikanavaisen installaation (1t 41 min 10 sek.), joka sisältää minuutin jokaisesta vierailusta, tässä yhdistettynä “split-screen” versioksi.
 
With an Alder in Kaivopuisto (2018)
Vuonna 2017, 12.1. ja 17.12. välisenä aikana istuin lepän kannolla Kaivopuistossa Helsingissä yhteensä 100 kertaa. Kuvasin istunnot videolle ja editoin niistä videon (1t 40 min 10 sec), joka sisältää minuutin jokaisesta istunnosta.
 
With the Maple Tree (Corona Diary) (2020)
Keväällä 2020, 29.3. ja 31.5. välisenä aikana esiinnyin kameralle päivittäin vaahteran kanssa Tehtaankatu 18 pihalla Helsingissä, ja editoin esitykset eräänlaiseksi päiväkirjaksi (62 min 22 sec).
 
Työt liittyvät projekteihin Performing with Plants ja Meetings with Remarkable and Unremarkable Trees
 

Katajan kanssa


Maailman ympäristöpäivänä 5 kesäkuuta tuli samalla kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun Harakan saaren luonnonsuojelualueet rauhoitettiin. Sen kunniaksi Harakka Collective, ryhmä nuoren polven taiteilijoita saarella, järjesti tapahtuman sarjassa Island Rehearsals, pääasiassa insta-live streamauksena. Kastehelmi Korpijaakon emännöimään tapahtumaan osallistui myös muutama meistä ”vanhoista” Harakkalaisista pienin elein, puhein tai performanssein. Kun kuulin, että ensimmäinen osa tapahtuisi ns. Lintupiilon luona ehdotin, että voisin käydä tapaamassa vanhaa ystävääni katajaa, jonka luona vierailin ja jota pidin ”kädestä”, siis oksasta, viikottain vuonna 20011-2012. Samalla voisin kiinnittää rajaköyden tolppaan qr-koodin, josta pääsisi katsomaan silloin kuvaamani vanhan videon “Jäniksen vuosi katajan kanssa” lyhyenä versiona. Ja näin teinkin, vaikka osuuteni taisi muuttua eräänlaiseksi ”luonnonilmiöksi” kameran vaeltaessa kohti vajaa, jossa kyltin puhdistaminen performanssina, runonlausunta ja juhlapuhe linnuille tapahtuivat. Seisoin sen ajan kuuliaisesti huivin alla katajan kyljessä, koska luulin että hahmo näkyisi uudestaan kameran palatessa. Niin ei käynyt, mutta se ei haitannut, sillä vaikka loppupuolella aloin väsyä, tulin näin todella viettäneeksi aikaa katajan kanssa.
 
Kuvassa yllä vasemmalla näkyvä kataja on suhteellisen nuori, vuonna 2011 se oli pelkkä taimi. Vanha katajaystäväni, se jonka luona seisoin, on hiukan taaempana oikealla ja muodoltaan enemmän levällään, naispuolinen kataja kun on. Tänä vuonna siinä ei näkynyt marjoja, ja sen runko oli kostean jäkälän peitossa, mutta se vaikutti kyllä hyvinvoivalta. Paikassa, jossa aikoinaan seisoin, oli avoimeksi tallottu alue, tyhjilleen jäänyt linnun pesä, ja näytti kuin siinä olisi joku isompikin eläin käynyt polkemassa risukon maata myöten. Tuskin kuitenkaan ihminen, sillä kataja kasvaa kaukana rajaköyden ”väärällä” puolella, rahoitetulla luonnosuojelualueella, jonne ihmisiltä on lintujen pesimisaikaan pääsy kielletty. Mitä ihmettä minä siis tein siellä? Muistan pohtineeni rajanylityksen oikeutusta kun aloitin vuoden, mutta päädyin pyytämään (epävirallista) poikkeuslupaa, koska katajia ei silloin ollut muualla saarella. Nyt seisominen siellä ”kielletyllä alueella” tuntui lisäävän sopivasti monimielisyyttä muuten ehkä turhankin harmittomaan eleeseen.
 
Minun osuuteni taisi kuitenkin olla olennaisempi ohjelmalehtisen tasolla (katso ohjelma tästä) – eri sukupolven taiteilijoita mukana – ja omana kokemuksenani, mutta mikäpäs siinä. Nyt tolpassa on joka tapauksessa linkki videoon, jonka joku utelias ohikulkija voi skannata esiin kamerallaan. Sama lyhyt versio vuodesta katajan kanssa löytyy täältä. Ja video essee, eräänlainen kirje katajalle, jonka laadin CARPA kollokviota varten viime syksynä (teksti englannin kielellä) löytyy puolestaan täältä.
Kaappasin ipadilta puhelimella pari kuvaa insta-live -esityksestä, jonkinlaiseksi todistusasaineistoksi:
 

 

 
Paremman käsityksen ympäristöstä ja katajasta saa ehkä kuvista jotka otin ennen esityksen alkua, vaikka niissä ei tietenkään näy vihreään huiviin kietoutunutta hahmoa, jotka kuvat otti:
 

 

 

 

 

 
 
 

Harakan kuusi


Palattuani ARA (Arts Research Africa) residenssistä aiottua aikaisemmin koronaepidemian takia, jouduin tietysti kahden viikon kotikaranteeniin. Kun se päättyi olin innoissani aloittamassa “Harakan residenssiä”, enhän ole ehtinyt käyttämään työhuonettani saarella kunnolla pitkään aikaan. En ollut edes nähnyt hienoa Harakka 30 vuotta juhlajulkaisua. Siitä löytyy myös kevyt verkkoon sopiva tiedosto, 19 Harakan_julkaisupienversio. Eilen ja toissa päivänä nautin aurinkoisesta säästä ja huhtikuun paljaista maisemista, mutta tänään tuulinen sadesää sai minut jäämään kotiin. Ehdin kuitenkin käynnistämään pienen “harjoituksen” jota toivon mukaan pääsen jatkamaan jo jossakin vaiheessa ensi viikolla, nimittäin vierailut Harakan kuusen luona. Kun mietin mikä olisi huomattava tai huomaamaton puu Harakassa en voinut olla ajattelematta keskellä saarta kasvavaa kuusta, joka on paitsi saaren korkein puu myös ainoa saarella kasvava kuusi. Mäntyjä ja katajiakin siellä kasvaa useita, mutta jostain syystä ei yhtään ainutta kuusta, tuon suuren puun lisäksi. Ja siinä ei todellakaan ole lainkaan käpyjä. Sian vuonna 2007-2008 istuin kuusen juurella viikoittain, ja elokuussa 2018 kuvasin kuusta uudelleen tehdäkseni vanhoista videoista koosteen, joka löytyy täältä. Nyt halusin nimenomaan puhutella kuusta, kirjoittaa sille tai sen kanssa. Löysin sopivan paikan kalliolla melko kaukana kuusesta, jotta siitä näkyisi vähän enemmän, ja luulisin että löydän kohdan uudelleen, kun seuraavan kerran menen tapaamaan kuusta. Kohta hanhet ja lokit alkavat pesimään, ja silloin voi olla vaikeaa istua kuusen kanssa kaksistaan. Mutta toivottavasti valitsin paikan, johon ne eivät tekisi pesää aivan viereen. Aika näyttää. Kuvat ja kirjeeni dokumentoin joka tapauksessa RC-alustalle, tänne.
 

 
 

Johannesburgiin


Matkalla Johannesburgiin, ARA (Artistic Research Africa) residenssiin Wits University’n vieraaksi, summaan suunnitelmiani muistiinpanoistani. Periaatteessa olen kehittämässä hankettani ”Kohtaamisia huomattavien ja huomaamattomien puiden kanssa”, ja sen lisäksi osallistun seminaareihin, pidän jonkun luennon, keskustelen henkilökunnan kanssa heidän tutkimuksistaan jne. Ehkä pääsen jopa näyttämään jonkun vanhoista videoistani, jos hyvin käy. Keskeistä on tietenkin löytää kiinnostavia puita, joiden kanssa esiintyä jotenkin kiinnostavalla tavalla.
 
Kun mietin mitä ”uusia rutiineja” voisin kokeilla tänä aikana – kaksi kuukautta on riittävän pitkä aika luoda sellaisia, kirjasin muun muassa seuraavaa:
– Joogaharjoitus ”olla puu”, kuvattuna kotipihan puun kanssa, ja mahdollisen edistymisen rekisteröinti…
– Äänitysten ja ehkä jopa podcastien tekeminen yksittäisiä puita ympäröivästä äänimaailmasta ja ehkä myös kertomuksia niihin liittyen
– Kirjeitä puille, kirjoitettuna niiden luona tai äärellä, kuten aiemmin oliviipuiden luona
Ja lisäksi joitakin tehtäviä itselleni:
Mieti muita tekoja tai toimintoja puiden kanssa
Etsi (poliittisesti, historiallisesti, ympäristöllisesti) kiistanalaisia puita
Pyydä ihmisiä esittelemään minut itselleen tärkeälle tai kiinnostavalle puulle
 
Edellä sanotut muistiinpanot kirjasin Suomessa ennen matkaa. Nyt istun kahvilassa University Of Witwatersrand’in teatterin aulassa Johannesburgin keskustassa ja olen käyttänyt jo melkein kaksi päivää pelkästään asettautumiseen. Eilen tutustuin lähiympäristöön “lähiössä” jossa asun. Tänään olen ensi kertaa campuksella, vaikkei minulla vielä ole kulkulupaa, ja tehtäväni on jotenkin löytää täältä takaisin majapaikkaani, joka on huvittava mökki, “cottage” osana huvilakokonaisuutta joka on joskus ilmeisesti ollut toimiva “Bed and Breakfast” mutta on nyt vanhan pariskunnan ylläpitämä viehättävän rapistunut hylättyjen koirien ja kissojen ja ilmeisesti myös ihmisten majapaikka. Mökkini on asunnoksi muutettu vanha talli, jonka sisäänkäynti suoraan kadulle on suljettu, joten olen osa pihapiiriä, joka elävien eläinten, autojen ja henkilökunnan lisäksi on täynnä eläimiä esittäviä veistoksia. Itse mökki on sisustetty emännän taideteoksilla. Olen nukkunut paikassa jo kaksi yötä ja melkein viihdyn oudossa ilmapiirissä muovikukkien ja erilaisten koristeiden keskellä, vain suihkusta en vielä saa lämmintä vettä.
Myer, joka kutsui minut tänne, ja Samuel, jonka hän on valinnut oppaakseni, näyttivät minulle paikallisen kyläkeskustan ja läheisen puiston, jonne uskaltauduin jo seikkailemaan myös itsekseni, vaikka itsekseen kävelevä ihminen on selvästi kummajainen. Täällä kaikki liikkuvat autolla. Ja sähkökatkosten varalta hankkimani taskulamppu tuli hyvään käyttöön, koska kaduilla ei ole valaistusta, vain joidenkin talojen porteilla. Miten löytää kulkureitti majapaikastani campukselle ja takaisin, siinä tämän päivän haaste. Mutta tässä ensin muutamia kuvia uudesta asuinpaikastani:
 
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Vuosi 2019 puiden kanssa – yhteenvetoa


Vuosi 2019 oli kolmas vuoteni puiden kanssa, ja toinen vuosi taiteellista tutkimusprojektia Performing with Plants Tukholman Taideyliopiston tutkimuskeskuksessa, esityksen, taiteen ja teorian professorina. Nyt se on päättynyt jag kirjoitan kunnollisen raportin projektista, kohta. Tässä luettelen vain asioita, joita olen tehnyt tänä vuonna. Jotkut niistä ovat osa projektia, jotkut eivät ole. 
 
Jonkinlaisen kuvan projektista saa sivulta Performing with Plants – Att uppträda/samarbeta med växter ja blogista, johon olen kirjannut edesottamuksiani Tukholmassa, artisticresearchinstockholm.
SKH:n (Tukholman Taideylipiston) sivuilla – täällä – on lyhyt projektin esittely. Lisätietoja ja yksityiskohtia löytyy projektin verkkosivuilta, elävästä arkistosta Research Catalogue sivustolla. Projektin rahoitti Vetenskapsrådet, sen alainen taiteellisen tutkimuksen komitea, Tukholman taideyliopiston toimiessa hallinnoivana instituutiona.
 
Vuoden aikana olen työskennellyt myös tutkimushankkeessa How to do things with performance? – Miten tehdä asioita esityksellä?, joka on nelivuotinen Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke yhdessä Hanna Järvisen, Tero Nauhan ja Pilvi Porkolan kanssa. Lisätietoja siitä löytyy HTDTWP projektin kotisivuilta joilta on linkit myös blogiin ja elävään arkistoon RC:llä.
 
Mutta mikä oli todella tärkeää tänä vuonna? Mikä oli erityistä verrattuna aikaisempiin vuosiin? En näe sitä kovin selvästi, mutta jollakin tapaa nämä kaksi vuotta Tukholmassa ovat olleet kuin eräänlaiset sapattivuodet, koska minulla on ollut mahdollisuus keskittyä taiteelliseen tutkimukseeni ja kirjoittamiseen, mutta olen silti ollut osa keskustelukontekstia. Silkkaa ylellisyyttä! Tähän perusvaikutelmaan verrattuna tuntuu merkityksettömältä luetella kaikenlaisia töitä ja tapahtumia, mutta teen sen kuitenkin, jotta ne olisivat kirjattuina jonnekin.
 
Vuoden aikana järjestin kaksi pientä seminaaria Tukholmassa:
Working with the Vegetal IV, Stockholms Konstnärliga Högskola 17.10.2019.
Working with the Vegetal III, Stockholms Konstnärliga Högskola 4.4.2019.
 
HTDTWP kanssa järjestimme kaksi tutkimuspäivää Helsingissä:
Research Day V: Performance of/in/as an institution 1.11.2019, University of the Arts Helsinki Theatre Academy
Research Day IV: Performance and Feminism, 20.3.2019 University of the Arts Helsinki Theatre Academy.
 
Toteutimme myös esityksiä, paneeleja ja tapahtumia konferenseissa :
“The Human in Performance?” panelen HTDTWP -projektin kanssa PARSE konferenssissa 2019 Human Göteborgissa 13-15.11.2019, katso  tästä.
“The Transformative Potential of Performance”, luentoperformanssi Hanna Järvisen, Tero Nauhan ja Pilvi Porkolan (HTDTWP) kanssa CARPA 6-konfernssissa Helsingissä 28-30.8.2019. Katso tästä.
“Elastic Connections – Creativity, Resistance, Resilience: A Long Table by the How to Do Things with Performance? research project” PSi #25 konferensissa Calgaryssa 4-7.7.2019, cats  tästä.
Ruukku #11 How to do things with performance numerous julkaisutilaisuus, Publics 23.5.2019, tässä.
“Long table on productive gaps – How to do things with performance?” HTDTWP SAR konferensissa, Zurich University of the Arts, 21-23.3.2019. Katso tästä.
 
Mitä julkaisuihin tulee, olen kyllä eliten ylpeä ensimmäisestä kuvakirjastani (ei valokuvakirjasta, sillä se perustuu videokuviin) Att Uppträda med Träd – Performing with Trees. X-position n 6. Stockholms Konstnärliga Högskola 2019.
Olen myös iloinen Ruukku Journalin erikoisnumerosta, jonka toimitimme yhdessä:
How to do things with performance (toim.) Annette Arlander, Hanna Järvinen, Tero Nauha ja Pilvi Porkola. Ruukku – Studies in Artistic Research Issue 11. 2019.
 
Tutkimusyhteyksissä tärkeimmät “tulokset” ovat tietysti vertaisarvioidut artikkelit:
“Performing with Trees and the Tide – A Diffractive Reading”, Research in Art Education 3/2019, 14-46 täällä
“Return to the Site of the Year of the Rooster”, Annette Arlander, Hanna Järvinen, Tero Nauha och Pilvi Porkola (toim.) How to do things with performance, Ruukku – studies in artistic research 11 (2019)
“Performing with Plants – Appearing with Elms and Alder”, teoksessa Mika Elo, Lea Kantonen & Petri Kaverma (toim.) Etappeja – Kuvataideakatemian tohtoriohjelma 20 vuotta / Waypoints – The Doctoral Programme at Academy of Fine Arts 20 Years 2019, 33-56.
“Resting with Pines in Nida – attempts at performing with plants”, Performance Philosophy vol 4 (2) 2019, 452-475, täällä
 
Olen ollut makan muissakin julkaisuissa, eli kirjoittanut niin sanottuja vertaisarvioimattomia artikkeleita:
“Visiting a Tree”, Mari Mäkiranta & Maiju Loukola (toim.) Voices: Floating Peripheries Conference 2019 – Site and Situation, täällä
“Performing with a Pine Tree”, teoksessa Ziegler, Denise (toim.) I Experience as I Experiment – I Experiment as I Experience. Experience and experimentality in artistic work and research. The Academy of Fine Arts, University of the Arts Helsinki, 2019, 15-26.
“Authentic trees? – Artistic research, non-human collaborators and the documentary” i Quaresma, José (trim.) Research in the Arts. Authenticity, Polymathy and Dissimulation. Lissabon: Museo Archeologico, 83-98.
“Looking at Malla / Steaming Earth”, Jonathan Pitches & David Shearing (trim.) Performance Research Vol 24. No 3: On Mountains. https://doi.org/10.1080/13528165.2019.1624066 “It rains – it thinks – it dances”, teoksessa Johannes Birringer, Josephine Fenger (Hg./eds.) Tanz der Dinge/Things that dance. Jahrbuch Tanzforschung 2019. Bielefeld: transcript Verlag, 187-191.
 
Pari julkaisua ilmestyi vasta 2019 mutta merkittiin ilmestyneiksi 2018:
“Performing as a tourist – with trees” teoksessa Terese Longva and Rita Marhaug (toim.) Between Sky and Sea V: Tourist. Bergen: performance Art Bergen and PABLISH 2018, 128-149.
“Breathing and Growth – performing with plants”, Journal of Dance and Somatic Practices Volume 10. Number 2.2018, 175-187.
Ja näin luultavasti käy myös tänä vuonna.
 
Entä näyttelyt ja muut tapahtumat?
Minulla oli pieni yksityisnäyttely Harakassa, kuten tavallista: Body on the Rocks. Videoteoksia Harakan lennättimessä 10-15.9. 2019. Katso info
Ja Lichen at Alllinge oli esillä Mediaboxissa, Galleria Forum Box 19.7- 11.8.2019. Tässä
 
Teoksiani oli esillä muutamissa ryhmänäyttelyissä ja erilaisten tapahtumien yhteydessä vuoden mittaan:
Swinging – With a Pine – Hanging  installaatio näyttelyssä I Experience as I Experiment – I Experiment as I Experience, Exhibition laboratory, Helsinki 27.11.-11.12.2019. Katso Invitation info exhibition
Year of the Dog in Lill-Jansskogen (on a spruce stump) ja Swinging – Hanging in a Pine Tree installaatiot Symposium on Artistic Research, Kungliga Musikhögskolan 20.11.2019. Tässä
Trees in Victoria (Lorne) esitettiin installaationa Videoforma 7 festivaaleilla Pietarissa 9.11.2019.
With a Beech in Djurgården , Stationen 6-13.10.2019, katso Samtidigt i Svenshögen
”Day with Malla (text)” esitettiin Marika Maijalan järjestämässä tapahtumassa Par ici, par là: Artist in residence, Harakassa 27-29.6. 2019.
“Windrail II” bli mukana näyttelyssä Näkyvä ja näkymätön meri Harakassa 11-20.6. 2019.
“Trees in Victoria (Apollo Bay)” ja “Trees in Victoria (Lorne)” esitettiin näyttelyssä Art Fair Suomi 23-26.5.2019.
Sunday with a Pine esitettiin konferenssissa Evolving the Forest, Dartington Hall, Devon 19-21.6.2019.
“Kaulanauha kuvista, myöhäinen levykekausi” Harakan kirjastonäyttelyssä, alkaen 5.5.2019.
“Hanging in a Pine tree or appearing with plants” luentoperformanssi tai videoessee konferensissa Performance Philosophy Research Festival and Conference, Intervention! Intoxication?, Amsterdam 14-17.3.2019.
“At Dusk” esitettiin tapahtumassa “This was the silence I wanted to break in You”, Stockholms Universitet 18.1.2019.
 
Vuoden aikana osallistuin lukuisiin konferensseihin; tässä on luettelo kaikista alustuksista, papereista ja luennoista:
Performing with a pine tree, alustus Kuva Research Days 10.12.2019 Exhibition Laboratory, Helsinki.
Performing with plants, projektiesittely tutkimusseminaarissa, Stockholms Konstnärliga Högskola 11.12.2019.
Keskustelu Kira O’Reilly’n kanssa “performance with non-human others”, Research Day V: Performance of/in/as an institution 1.11.2019, University of the Arts Helsinki Theatre Academy
“Authentic trees? – Artistic research, non-human collaborators and the documentary”, nauhoitettu videoalustus seminaarissa Research in the Arts. Authenticity, Polymathy and Dissimulation Lissabon: Museo Archeologico 24.10.2019.
Skype luento Oslon ja Helsingin koreografian MA opiskelijoille Kilpisjärvellä, 10.10.2019.
”PAR and plants – performing with trees?” työryhmässä Performance as Research Working Group IFTR konferenssissa Shanghaissa 8-12.7.2019.
“Moving in a Pine” osana “performance-response-extraction – elasticity of artistic research” työryhmän Artistic Research Working Group tapahtumaa konferenssissa PSI #25 Calgaryssa 4-7.7.2019, tässä
“Performing with plants – for a planthroposcene”, alustus konferenssissa Art in the Anthropocene , the Long Room Hub, Trinity College Dublin, 7-9.6.2019.
”Performing with Pines and Spruces”, alustus konferenssissa Trees in/and/around Literature in the Anthropocene, Universita degli studi di Torino, 21-22.5.2019, tässä
”Ethics and artistic research – a material perspective”, seminaari Tukholman taideyliopiston tohtoriopiskelijoiden kanssa 7.5.2019.
“Maisema, materia ja muutos. Harakan saaren luontokulttuuria dokumentoimassa”, alustus symposiumissa Harakka Island and the Sea 27-28.4.2019.
“Miten tehdä asioita esityksellä -hankkeen kuulumisia – ‘Revisiting’ metodina”, Teatterintutkimuksen seuran kevätpäivät 26.4.2019, tässä.
”Artistic research and/as interdisciplinarity”, luento Musikhögskolan i Stockholm 16.4.2019.
“What do we mean by artistic research – Some Nordic perspectives on artistic doctorates”, luento konferenssissa Per/Forming Futures. Investigating Artistic Doctorates in Dance and Performance Middlesex University, London 11-13.4.2019.
“The Rusty Ring Revisited – ecofeminism today?”, alustus How to Do Things with Performance – projektin tutkimuspäivässä Research Day IV Performance and Feminism, Helsinki 20.3.2019.
Skype luento BA-opiskelijoille, Lasalle University, Singapore 12.3.2019.
“The Stockholm Tree Calendar”, alustus Sensing the City – Salongissa, Coventry University 4.3.2019.
“The Diversity of Artistic Research”, alustus Heidi Tikan tohtoriseminaarissa, Aalto University Department of Media New Media 28.2.2019 katso tässä.
“Visiting a Tree”, alustus ja installaatio konferenssissa Floating Peripheries, University of Lapland, Rovaniemi 14-16. 1.2019.
“Performing with a Pine tree”, kaksiosainen esittely ja alustus, Researchweek, Stockholms Konstnärliga Högskola 22-25.1. 2019.
 
Olen luultavasti unohtanut jotain tärkeää, mutta tässä on kaikesta huolimatta mielestäni aika paljon. Joten kiitos kaikille tässä ylellisestä (ja siksi) tuotteliaasta vuodesta!