Category Archives: suomeksi

Eckeröstä Tukholmaan


Helteinen heinäkuu Ahvenanmaalla, Eckerön posti- ja tullitalon uudistetussa residenssissä on sujunut yhteistyössä pihapiirin vaahteran ja omenapuun kanssa:
 
 

 
Näiden puiden kanssa kuvaamieni tasapainoharjoitusten ja ”päiväkirjamerkintöjen” lisäksi olen vieraillut vanhan postilaiturin vieressä rannalla kasvavan saarnipuun luona ja kuvannut sitä eri kulmista, kirjoittanutkin sille. Lähikuva sen vihreistä lehdistä ja viime vuoden siemenistä, yllä. Olen viihtynyt hyvin ja nauttinut rauhallisen museomaiseman ja turistien täyttämän kesäparatiisin oudosta yhdistelmästä. Tähän idylliseen rauhaan syntyi katkos – lyhyt vierailuni Tukholmassa – joka oli samalla eräänlainen kohokohta ja huipennus.
 
Eckerö line vie tästä nurkan takaa Grisslehamniin Ruotsin puolella, josta bussilla pääsee samaan hintaan puolessatoista tunnissa Tukholmaan. Koronapandemian vuoksi en ole käynyt Tukholman asunnossani sitten tammikuun 2020, ja suunnitelmani on ollut lähteä sinne siivoamaan heti kun kaksi viikkoa on kulunut toisesta rokoteannoksestani. Sinänsä tartuntatilanne ei tällä hetkellä ole siellä sen pahempi kuin Helsingissäkään. Vaikka vuokraemäntäni on välillä tarkistanut että kaikki on asunnossa suurin piirtein kunnossa, ei huonekasvien kuihtumista ole voinut estää. Olin siis varustautunut pahimpaan. Ja kuten kuvista näkyy, tuho oli lähes totaalinen.
 

 

 

 

 
Kaikesta huolimatta muutama aavikkokasvi (aloe, euphorbia ja crassula) oli yllättäen säilynyt hengissä, ja siivottuani raadot pois tuntui kuin asunnossa voisi taas elää. Vietettyäni siellä yhden yön kotiin paluun tunnelmissa tulin kuitenkin ilolla takaisin nauttimaan Eckerön ylellisestä rauhasta vielä heinäkuun loppuun saakka…
 

Saana tunturin kupeessa


Olen viettänyt kaksi viikkoa Saana tunturin kupeessa ja sen rinteillä, Ars Bioarctica residensissä Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologian asemalla. En tosin kiivennyt ylös Saanalle, tällä kertaa, vaan pysyttelin puurajalla. Olin täällä viimeksi kesäkuun alussa 2014, eli melko tasan seitsemän vuotta sitten, ja silloin kapusin tunturille, totta kai. Silloin kirjoitin ahkerasti residenssin blogiin ja keräsin materiaalia Research Catalogue alustalle, tänne. Jotakin kirjoitin myös näille samoille sivuille, englanniksi (tänne, tänne ja tänne). Tein joitain toisintoja silloisista töistäni, (katso täältä ja myös uusi yritykseni, täällä). Pääasiallinen syyni vierailla Kilpisjärvellä nyt, on tutustua tunturikoivuihin, jotka elävät puurajalla. Vaatimattomasta ulkomuodostaan huolimatta ne ovat omalla tavallaan erittäin huomattavia ja puolustavat paikkaansa osana hankettani Kohtaamisia huomattavien ja huomaamattomien puiden kanssa. Minulla oli myös tilaisuus kuulla Rauni Partasen kertovan tunturikoivuista ja niiden uusiutumista uhkaavista tekijöistä kuten liiallisesta laiduntamisesta. Hankkeella on oma bloginsa, ja sinne olen kerännyt kuvia tunturikoivuista omalle sivulleen, tänne.
 

 
Vaikka jäinkin kuljeskelemaan Saanan rinteillä tai Saanan ja Jeahtas tunturin välisellä paljakalle tunturikoivujan kanssa, en voinut olla huomaamatta uutta reittiä. Ensi kertaa lähdin kulkemaan retkeilykeskuksen luota lähtevää vanhaa polkua, mutta jo seuraavalla kerralla valitsin uuden “valtatien”, kuivan ja kätevän hiekkatien joka oli rakennettu Mallan luonnonpuiston parkkipaikalta Saanalle. Sitä olisi voinut kulkea vaikka korkokengissä. Tässä muutama kuva:
 

 

 

 

 

 

 

 

 
Ehkä ensi kerralla kiipeän taas ylös asti. Nyt minulla oli tilaisuus tutustua tunturikoivuihin lehtien puhkeamisen aikaan. Toivon että voin palata tapaamaan näitä puurajan sinnittelijöitä uudestaan syksyllä, ruskan aikaan, kun ne komeilevat väriloistossaan.
 
 
 

Korvasieniä Örössä


Keväällä kaikki muuttuu, kaikkialla, mutta Örössä sen tajuaa erityisen selvästi. Vaikka männyt säilyvät kutakuinkin ennallaan, maailma niiden ympärillä näyttää niin erilaiselta, että nekin ovat kuin uudenlaisia ilmestyksiä keskellä vihreyttä. Ja lintujen mekastusta lähentelevä liverrys peittää tuulen kohinan, uusi “ääniraita” muuttaa koko paikan tunnelman. Joinakin päivinä läntinen hiekkaranta on ollut niin tyyni että voisi kuvitella olevansa Välimerellä. Rantaniityille on rakennettu uudet aidat ja asennettu kiiltävät portit läpikulkijoille, mutta vielä saarella ei ole karjaa, vielä ei oikein olisi paljoa syötävääkään. Ihmisille löytyisi korvasieniä. Pitkä ikävä -tien ja sotilaskodin tien muodostamassa kulmassa on hiekkakenttä, jonka reunalla kasvavien kahden pienen männyn kanssa esiinnyin heti ensimmäisenä päivänä. Ja vasta kulkiessani hiekalla tajusin, että männynkävyiltä näyttävät ruskeat muhkurat olivat korvasieniä kaikki. Tunsin suurta houkutusta ryhtyä poimimaan niitä, ja kokeilla osaisinko ryöpätä ne turvallisesti nautittavaksi. Onneksi kansallispuistossa ei saa poimia mitään. Luettuani ohjeita verkosta ja varoituksia niiden myrkyllisyydestä olin tyytyväinen, että jouduin jättämään ne silleen. Kuvasin kuitenkin niiden kunniaksi pienen videon kannolla istuen, ja nimesin sen ruotsiksi ja englanniksi: Murklemarker – Morel Lands. Suomeksi voisi kutsua vaikka nimellä Korvasaaren korvasienet. Örön suomenkielinen nimi taitaa tosin olla Sorasaari, eikä korvasieniä oikein erota videokuvassa.
 

 

 

 

 

 
 
 
 

The Tree Calendar – Puukalenteri – Trädkalendern


The Tree Calendar.
Video works by Annette Arlander in the Telegraph on Harakka Island 19–30 May 2021.
Note the time (due to the timetable of the ferry boat): weekdays 2 pm to 6 pm, sat & sun noon to 6 pm.
 
Welcome to the opening and a “garden party” on Tuesday 18 May at 6 pm.
 
Puukalenteri.
Annette Arlanderin videoteoksia Harakan lennättimessä 19–30.5.2021. Huom. aika (yhteysveneen aikataulujen vuoksi): arkisin klo 14–18, la & su 12-18.
 
Tervetuloa avajaisiin ja ”puutarhajuhliin” tiistaina 18.5. klo 18.
 
Trädkalendern.
Videoarbeten av Annette Arlander i Telegrafen på Stora Räntan 19–30.5. 2021.
Notera tiden (på grund av båttidtabellen): vardagar klo 14–18, lö & sö 12-18.
 
Välkommen på vernissage och ”trädgårdsfest” tisdagen den 18.5. klo 18.
 
See also / katso myös / se även:
The Helsinki Tree Calendar (2018) 17 min 42 sec
https://www.av-arkki.fi/works/the-helsinki-tree-calendar/
 
and / ja / och: https://annettearlander.com/current-projects/the-tree-calendar/
 
The Tree Calendar is based on the following version of the Celtic Lunar Tree Calendar
And the working process was documented online here
 

Takaisin Talveen


Matka pohjoiseen, Hailuotoon, osui corona-rokotuksen jälkeiselle päivälle, tai paremminkin, siirsin matkaani päivän ehtiäkseni rokotukseen ennen sitä, sillä tarkoitukseni on viettää koko huhtikuu täällä Perämeren pohjukassa. Ja ehkä sen vuoksi matka oli erityisen uuvuttava. Toki myös huonosti nukutulla yöllä, tai oikeastaan ei juuri lainkaan nukutulla yö, sillä juna Ouluun lähti viideltä, ja parin tunnin odotuksella Oulun suljetun linja-autosaseman ulkopuolella, oli osuutensa uuvuttavuudessa. Säteilevä aurinko tosin auttoi ja ensivaikutelma legendaarisesta saaresta oli vakuuttava. Tiedän että olen viettänyt Hailuodossa muutaman päivän joskus 1989, Oulun rotuaarille kootun Zet-näyttelyn tekijäporukan kanssa, mutta en muista saaresta mitään, vain epämääräisen mielikuvan vanhasta puuhuvilasta ja matkaa varten hankituista kahdesta ohuesta makuupussista, jotka saattoi muuttaa yhdeksi isoksi. Miehen, jonka kanssa makuupussit hankittiin toki muistan, minulla on toinen niistä vielä tallella Harakassa, samoin teoksen jonka tein, gallupkyselen pohjalta kootun ääniteoksen, rytmisen kudelman “Joka tapauksessa luultavasti”. Mutta käytännössä Hailuoto on minulle täysin uusi ja outo paikka, vaikka olen siitä tietysti kuullut. Residenssi “Päiväkotia”, johon olen asettunut, suositteli minulle kirjailijanaapurini. Tarkoitukseni onkin ennen muuta kirjoittaa loppuun kesken jääneitä tekstejä, mutta myös kuvata videolle kohtaamisia puiden kanssa. Niistä lisää englanniksi hankkeen “Meetings with Remarkable and Unremarkable Trees blogissa, täällä. Tähän lisään lähinnä kuvakoosteen matkastani takaisin talveen:
 

 

 

 

 

 

 
 
 

Kuinka puu kaulataan


Kiduttaminen kuulostaa pahalta, mutta siitä oikeastaan taitaa olla kyse kun mänty kaulataan. Palatessani Öröhön viikoksi vierailemaan mäntyjen luona huomasin lumen keskellä länsirannalla oranssinkeltaisena loistavia männynrunkoja. Muistin, että viime vierailullani otin selvää mistä oli kyse, kaulaamisesta, eli männyn hitaasta tappamisesta. Nesteet ja ravinteet kulkevat aivan kaarnan alla ja kun yhteys juurten ja latvuksen välillä katkaistaan poistamalla kuori riittävän leveältä alueelta rungon ympäriltä, puu näivettyy ja kuivuu hitaasti. Ihan toinen kysymys on, miksi mäntyjä tapetaan tällä tavoin kansallispuistossa, mutta siihenkin löytyi selitys. Männyt valtaavat alaa ja metsittävät koko saaren, ja ennen aukeat rantaniityt ja hiekkaiset kedot täyttyvät männiköistä, niin etteivät aukealla maalla viihtyvät lajit enää selviä. Siksi maisema yritetään edes paikoitellen pitää avoimena ja siihen tarkoitukseen saarelle tuodaan karjaakin kesäaikaan. Jotakin tämäntapaista luin erilaisista kylteistä, joita on kiitettävästi eri puolilla saarta. Kuvittelen lsäksi, että kun puu kuolee pystyyn ja jää siihen lahoamaan, se tarjoaa elinpaikan kaikenlaisille ötököille, vaikka saarella on jo ennestään paljon lahoavia puita eri vaiheessa maatumistaan. Kannoista päätellen paljon puita myös kaadetaan ja viedään parempaan käyttöön, ja syksystä muistan että risut poltetaan. Outoa ajatella mäntyjä valloittajina, kun yleensä kuuset ovat niitä, jotka hitaasti mutta varmasti valtaavat tilan koivuilta ja muilta lehtipuilta jos olosuhteet suinkin sallivat. Mäntyjen ajattelen aina sinnittelevän tuulisilla kallioilla, siellä missä muut eivät selviä. Ehkä siksikin tuollainen kuolemaan kaulaaminen kylmää. Mutta vaikea sanoa minkämoista kärsimystä se aiheuttaa, vaikka tuskin mikään tai kukaan elollinen mielellään kuolee kitumalla… Pakko silti myöntää, etten ensimmäiseksi ajatellut kärsimystä, vaan ihastelin miten kaamean kauniilta nuo jäätyneen pihkan peittämät avohaavat näyttivät:
 

 

 

 

 

 

 
 
 
 

Uusi vuosi


Viikko Örössä on ollut hieno tapa aloittaa 65:s vuoteni, ja saada nähdä metsät ja rannat lumen peitossa. Kuten useimmilla, minullakin on suuret odotukset uudelle vuodelle ja toivon, että se toisi innostavia muutoksia ja kehitystä. Ajatus, että uusi vuosi on kuin tyhjä paperi on tietysti kuvitelmaa, suurin osa siitä mitä tulee tapahtumaan on suunniteltua ja tulevaisuus on enimmäkseen jatkoa menneisyydelle. Se ei ole mikään kirjoittamaton luku, vaan usein tiukasti käsikirjoitettu. Siitä huolimatta toivon aina jotain ihmeenomaisia onnenpotkuja tai vastaavaa…
 

 

 

 

 

 
 
 

Vuoden päättyessä


Vuosi 2020 on ollut hullu vuosi monille, myös minulle, ja sisältänyt monenlaisia muutoksia ja rajoituksia. Kuva yllä on puun runkoon maalattu kieltomerkki, joka merkitsee luonnonsuojelualueen rajan. Se muistuttaa minua siitä, etten ole päässyt käymään asunnossani Tukholmassa sitten tammikuun, ja siitä, ettei minua huolittu kumpaankaan hakemistani professuureista, mutta samalla myös siitä, että olen saanut viettää aikaa paitsi Harakan saarella myös kolmessa hienossa residenssissä, Johannesburgissa Eteläafrikassa, Mustarindassa Hyrynsalmella ja Örössä Kemiön saaristossa. Ja ennen kaikkea olen käynnistänyt uuden hankkeen, Kohtaamisia huomattavien ja huomaamattomien puiden kanssa.Vuoden päättyessä olen yleensä luetellut mitä olen tehnyt, joten tälläkin kertaa kirjaan tähän lähes tulkoon kaikki aikaansaannokseni, sekä pienet ja vähän isommatkin asiat, suurin osa tosin englanniksi.

Päättynet hankkeet
Residenssi Örössä marraskussa, Öres
Mustarinda residenssi syyskuussa täällä
ARA (Arts Research Africa) residenssi Johannesburgissa 10.2.- 23.3.(orig. 10.4.) 2020
Performing with Plants – Att uppträda/samarbeta med växter. Lisää täällä ja elävä arkisto täällä

Julkaisut
“Remembering the Year of the Tiger – Image, Memory, Site” in Marja Silde, Outi Lahtinen & Tua Helve (eds.), Näyttämö & Tutkimus 8: Muisti, Arkisto ja Esitys 2020, 292-318. Katso täällä ja täällä
“Miten tehdä asioita tutkimuspäivillä – Katsaus ‘Miten tehdä asioita esityksellä?’ -tutkimushankkeeseen”. Annette Arlander, Hanna Järvinen, Tero Nauha, Pilvi Porkola. Teoksessa Marja Silde, Outi Lahtinen & Tua Helve (toim.), Näyttämö & Tutkimus 8: Muisti, Arkisto ja Esitys 2020, 428-432. Katso täällä
“Dearest Pine.” Teoksessa Jack Faber ja Anna Shraer (trim.) Eco Noir: A Companion for Precarious Times. Academy of Fine Arts, Uniarts Helsinki Publishing 2020, 105-112. Katso here
“The Shadow of a Pine Tree. Authorship, Agency and Performing Beyond the Human”. Teoksessa Ewa Bal & Mateusz Chaberski (toim.) Situated Knowing. Epistemic Perspectives on Performance. London & New York: Routledge 2020, 157-170. Katso täällä
“HTDTWP presents: The Transformative Potential of Performance” Annette Arlander, Hanna Järvinen, Tero Nauha and Pilvi Porkola. Teoksessa Leena Rouhiainen (toim.) Proceedings of CARPA 6. Artistic Research Performs and Transforms: Bridging Practices, Contexts, Traditions & Futures Nivel 13 (2019) täällä
“Revisiting the Rock – Self-diffraction as a Strategy”, Global Performance Studies 3.2. (2020) täällä
“Performing with Plants in the Ob-scene Anthropocene”, Nordic Theatre Studies vol 32 2020, 121-142 https://tidsskrift.dk/nts/issue/view/8763
“Behind the Back of Linnaeus – Bakom ryggen på Linné.” Ruukku – Studies in Artistic Research< Issue #14 Ecologies of practice. täällähttps://doi.org/10.22501/ruu

ARA-Podcast – Performance as research: a discussion with Annette Arlander https://www.iono.fm/e/822054
“Revisiting the Rusty Ring – Ecofeminism Today?”PARtake Journal katso täällä
“The City Skyline Revisited – From networks to trans-corporeality”, Research in Art Education 1/2020, 37-55 täällä
Viisi vuodenaikaa – Harakan taiteilijayhteisön 30-vuotisjuhlajulkaisu 19 Harakan_julkaisupienversio
Performanssifilosofiaa – esitysten, esiintymisten ja performanssien filosofiasta performanssiajatteluun (toim.) Tero Nauha, Annette Arlander, Hanna Järvinen ja Pilvi Porkola. Nivel 12. Teatterikorkeakoulu 2019.
verkkoversio https://nivel.teak.fi/performanssifilosofiaa/
pdf versio https://helda.helsinki.fi/handle/10138/311478
 
Näyttelyt, tapahtumat ja esitykset
Dear Firethorn Rhus (with text) Muu Gaalassa, Helsinki 19-22.11.2020.
“With a Pine” asana Be-coming Tree, kollektiivinen performanssi verkossa 31.10.2020, katso
täällä
”With a Rowan”, osana ABLE happening by Island Rehearsals tapahtumaa Harakan saarella 20.8.2020, katso täällä
Esitys männyn kansas osana kollektiivista Be-coming Tree performanssia zooming kautta 1.8.2020, katso täällä
MantereeltaFrån FastlandetFrom the Mainland. Videoteoksia Harakan lennätingalleriassa 14-26.7.2020.
Performanssi omenapuun kanssa, osana SUSUKÄKE (Sumatrantien Suomalaisugrilainen käsitekesä) tapahtumaa 17.7.2020. Katso dokumentaatio täällä

Esitys katajaystäväni kanssa Harakassa osana ISLAND REHEARSALS tapahtumaa 5.6.2020.
Vierailu Nirox Arts residenssissä 16-20.3.2020. https://www.niroxarts.com/
Day with a Juniper Videoviikoilla galleria Sinnessä 21-26.2020. Katso täällä

Esitelmät. luennot ja keskustelut
Keskustelu vertaisarvioinnista taiteellisessa tutukimuksessa Mika Elon, Maarit Mäkelän, Otso Huopaniemen ja muiden kanssa Kuvan Tutkimuspäivillä 9.12.2020.
Performing with Plants -hankkeen tulosten esittely Teatterintutkimuksen seuran syyspäivillä 4.12.2020.
Keskustelu Antti Salmisen kanssa Emanuele Coccian Kasvien Elämä kirjan suomenkielisen käännöksen julkistamistilaisuudessa, järjestäjänä Tutkijaliitto, Kääntöpötä 29.10.2020, katso täällä
“Precarious Playground”, johdantokävely ja videon “Returning to the Stairs” esitys NSU (Nordic Summer University) tapahtumassa 26-27.7.2020, katso ohjelma
“Meetings with trees and the metaphysics of mixture”, alustus Performance-as-Research Working Group / International Federation for Theatre Research CONTINUITIES in PRACTICE – a virtual exchange in order to continue the conversation -tapahtumassa 14.7.2020. https://parcontinuitiesexchange1.eventbrite.com
“Chronicles of Confinement: Europa”, keskustelu verkossa performanssitaiteilijoiden kanssa 10.7.2020, Canongeproductions. Katso https://www.facebook.com/events/947715079006591/
“Principles of Artistic Research in Performance Doctorates”, luento sarjassa Visioning the Future: Artistic Doctorates in Ireland. Online Seminar Series 2020, 9.7.2020. http://artisticdoctorateireland.com/events/
ja tarkemmin täällä
"Writing to Trees with Trees as Performance for Camera" alustus PSI Artistic Research Working Group's virtual summer meeting 7.7.
"Exposition and/ as Method", luento (zoom) SKH Tukholmassa 22.6.2020 https://www.uniarts.se/english/news/events/open-lectures
HTDTWP esittely Tutken kevätpäivillä 28-29.4.2020. Katso täällä
HTDTWPn järjestämä workshop tohtoriopiskelijoille Taideyliopistossa (verkossa) 14-15.4.2020.
ARA-seminaari (verkossa) 9.4.2020.
ARA (Arts Research Africa) seminaari 12.3.2020 Wits Theatre, Johannesburg.
esittely Skype kautta tapahtumassa “Asking for Advice: Artistic Research in YouTube, Home videos and Conversation” 27.2.2020. Centre for Artistic Research, Taideyliopisto, katso täällä
DIKUn seminaari taiteen tohtoriopiskelijoille Oslossa 5-7.2.2020.
”Year of the Pig with a Tatarian Maple” esittely SKH:n (Stockholm University of the Arts) tutkimusviikoilla 24.1.2020. katso ohjelma täällä

 
 

Rakas mänty


Muutaman sadepäivän jälkeen, myrskyä odotellessa päätin ottaa kameran ja käydä vierailemassa Örön pohjoiskärjen männyn luona. Istuin sen luona hytisemässä jo viime viikolla, mutta videokuva tärisi niin paljon tullessa, etten kelpuuttanut materiaalia. Tällä kertaa minulla oli myös kirjoitusvälineet mukanani. Kuinka ollakaan, unohdin ottaa mukaan vara-akun, ja kun palasin männyn luota sulkemaan kameran – en katsonut tarkkaa aikaa, mutta tiesin että olin kirjoittanut vähemmän kuin kaksikymmentä minuuttia – näin surukseni, että se oli sammunut. Akku oli tyhjä. Niinpä en edes nähnyt minkä verran kuvaa oli tarttunut muistiin, minuutti vai ehkä viisi? Kävellessäni takaisin talolle “Pitkä ikävä” tietä pitkin mietin jo mielessäni, ehtisinkö takaisin kuvaamaan uudestaan vielä tänään, mutta hämärä ja tihkusade saivat minut toisiin ajatuksiin. Jos joutuisin menemään männyn luokse kolmannen kerran, se saisi jäädä ensi viikkoon. Ilokseni havaitsin, että kuvaa oli ehtinyt tallentua yli kymmenen minuuttia, ja se kyllä riittäisi. Mutta ironista kyllä, se oli yhtä tärisevää kuin ensimmäinenkin yritykseni. Tässä joka tapauksessa kirjoittamani kirje:
 
Rakas mänty,
tervehdys tästä juuriltasi, tai oikeastaan alimmilta oksiltasi – vai olisiko tämä paksu oksa, jonka päällä istun oikeastaan osa vääntynyttä runkoasi. Et ehkä muista minua, mutta olemme tavanneet kerran aikaisemmin. Istuin tässä viime viikolla hytisemässä tuulessa, mutta silloin minulla ei ollut kirjoitusvälineitä mukanani, ja kamera tärisi tuulessa niin häiritsevästi, etten koskaan editoinut kuvaa. Saa nähdä miten tällä kertaa käy! Sinänsä tämä tuuli ei ole voimakas, aukea ranta vaan saa sen tuntumaan vahvemmalta. Huomiseksi on luvattu myrskytuulta, yli kaksikymmentä metriä sekunnissa, ja se vaikeuttaa jo merellä liikkumista. Mutta sinun kannaltasi se ei ehkä ole niin kovin poikkeuksellista, olet varmaan kokenut yhden, jos toisenkin myrskyn ja osaat varautuakin niihin. Mutta miten, oikeastaan? Et voi vetää oksiasi kiinni runkoon, tai vetää neulasiasi suppuun – oletan. Mutta se, että kasvat maata pitkin ja enemmän pensaan lailla on varmaan seurausta nimenomaan varustautumisesta tuuleen, vaikken tiedä millä tavalla. Tai, jos ajatellaan jotenkin yksinkertaistetun luonnonvalinnan kautta, ne männyt jotka valitsivat uhmakkaamman tien ja kasvoivat suoraan, ovat ehkä kaatuneet myrskyissä. Rannoilla näkee kyllä sellaisiakin, jotka kerran kaaduttuaan jatkavat kasvamistaan runko maata myöten, ja luovat uusia oksia ylöspäin latvukseksi. Ehkä sinullekin on joskus sattunut vastaavanlainen onnettomuus, ja olet sitten vain jatkanut kasvamista uusista lähtökohdista. Se on tietysti aika hyvä neuvo itse kullekin, kun ikää karttuu, eikä asioita enää pysty tekemään samalla tavalla kuin ennen. Mutta aina ei ole helppoa nähdä mihin suuntaan sitä pitäisi ryhtyä kasvamaan. Juuri nyt minun ei tarvitse päättää, voin vain istua tässä sinun kanssasi, ja antaa tuuleen puhaltaa lävitseni. Se tulee etelästä eikä ole niin kylmä kuin voisi kuvitella – tai lännestä oikeastaan. Ehkä on silti viisainta jättää sinut tähän tuiverrukseen, kun kerran olet siihen tottunut ja kasvanut. Minulle, heiveröiselle ihmiselle, tämä alkaa olla turhan kylmää. Kiitos, että sain istua tässä tuulessa kanssasi, ja kiitos rauhoittavista ajatuksista joita minulle annoit, jollakin tavalla tai välityksellä. Toivon sinulle kaikkea hyvää tulevan talven varalle, ja ennen kaikkea, ettei huominen myrsky tuottaisi sinulle tuskaa tai tuhoa. Kiitos, kiitos, ja voi hyvin! AA
 
 
 

Örön mäntyjen kanssa


Vasta viikon olen viettänyt Örössä, residenssissä – Öres -, armeijan käytöstä kansallispuistoksi muutetulla, yleisölle vuonna 2015 avatulla saarella, joka kesäaikaan on luultavasti varsinainen turisti-rysä, mutta nyt se on tyhjä, hiljainen ja rauhallinen. Hiljainen on ehkä väärä sana, sillä tuulen kohina on jatkuva ja yllättävän kova. Mutta rauhallista täällä on; kun näen ihmisen tiellä tervehdin ilahtuneena. Mutta ihmisiä sentään on, heidän vuokseen jopa ravintola on auki pari tuntia lauantai-iltana.
Eilen ja tänään kuljeskelin tuttuja reittejä kameran kanssa, ja pysähdyin poseeraamaan muutamien mäntyjen luona. Aivan kaikkia en sentään kelpuuttanut editoitavaksi, mutta suuren osan. Alla kuvia tien vieressä kasvavasta komeasta männystä ja erilaisista rantamännyistä, uskon että tässä tapauksessa kuvat todella kertovat enemmän kuin sanat, vaikkeivät ne ehkä paljasta sitä, miten kylmä tuuli sittenkin on…