Saapuessani Mustarindaan emäntäni Hanna osoitti jo matkalla korkeaa kuusta joka näkyi ruohottuneen metsätien perällä ja sanoi sen olevan paikkakunnalla huomattava puu. Sittemmin olen kysellyt ihmisiltä ja se tiedetään kyllä, mutta ei siihen ole yhdistetty sen kummempia tarinoita tai kertomusta miksi se on jätetty sinne kasvamaan nuorten kuusten keskelle. Ei sillä myöskään ilmeisesti ole mitään erityistä nimeä, omissa videoissani kutsun sitä nyt nimellä The Spruce in Paljakka. Olen nimittäin ottanut tehtäväkseni vierailla sen luona useaan otteeseen ja kokeilla eri lähestymistapoja ja aiemmin käyttämiäni keinoja esiintyä kameralle sen kanssa. Niinpä olen kiertänyt sen ympäri, kuvannut sitä juuresta latvaan, istunut sen juurella, katsellut sitä läheltä ja kauempaa, kurottanut kohti sen oksia, ja jopa yrittänyt maata maassa sen alla jalat runkoa vasten. Mutta ne yritykset kamerani sensuroi, kieltäytymällä toimimasta. Olen koonnut joitakin kuvia ja videoita jokaisesta vierailustani RC alustan sivulle, tänne. Jonakin päivänä ehkä kirjoitan artikkelin, jossa valitan vaikeutta esiintyä yhdessä tuollaisen jättiläisen kanssa ja käyn läpi kaikki yritykseni. Mutta nyt jatkan vielä kokeitani, pari viikkoa minulla on aikaa tuskailla kuusen kanssa ja nauttia viilenevästä syksystä täällä korvessa, ikimetsien keskellä.
All posts by Annette Arlander
With a Birch in Mustarinda
Going out to find a tree to befriend was the first thing to do yesterday, when waking up in the Mustarinda House in Hyrynsalmi, where I will spend all of September. The house is a former school situated up on the Paljakka Hill right next to the protected old-growth forest in the Paljakka Strict Nature Reserve. The forest is mostly tall spruce trees with occasional birches and aspen. The trees around the house are interesting-looking old birches, and I chose one of them, behind the house, towards the forest (see image above, yesterday, and below, today). The small spruces growing next to the birch caught my eye, and I thought I could join them in reaching up towards the crown of the birch. The dry tree trunks in the meadow to the left in the image are an insect hotel, an artwork of by Markku Hernetkoski. So, my plan is to continue my practice of “becoming a tree” together with the birch while I am here – for the whole month, actually. (You can follow my diary on the RC, here.) I hope to find some other trees to work with as well, but this birch will be my trusted diary companion come rain or shine. I am happy to be in this exceptional place – see Mustarinda website – and hope that my time here will be productive. My plans include writing the first version of the text to a small book called Performing and Thinking with Plants. Anyway, I am enjoying the luxury of being so near to what we would call “korpi” in Finnish, which would probably translate as “wilderness”, but is not really the same. According to the Wiktionary it is either “a boreal forest type appearing on moist moraine soils, characterized by dense growth of spruce as the dominating tree species and deep layer of moss as undergrowth”, or simply a deep forest, an area remote from dense population; backwoods, backwater, the sticks or even a type of desert. Well, there is dense growth of spruce and plenty of moss. And the area is not too densely populated, the nearest village is 23 km from here. Ideal for focusing on trees, one would imagine…
Mitt i Mustarinda
Min första dag i Mustarinda huset uppe i Hyrynsalmi, bortom Kajana i nordöstra Finland, intill Paljakka naturreservatet med dess urskog lider mot sitt slut, och det är snart dags för bastu. Mer om stället på webbsidan, här. Idag inledde jag ett slags dagbok tillsammans med en gammal björk på gården, och gick den kortare stigen in i skogen – helt magisk terräng faktiskt. Det enda jag saknar är vatten – en sjö, en tjärn, en å, nånting. Det finns ett kärr alldeles intill, men det har inget öppet vatten. Och den lilla ån som rinner under landsvägen inte så långt härifrån, befinner sig på det fridlysta området där man inte får röra sig. Gränsen är märkt med vita målade streck på trädstammarna… Jag vågade mig upp i utkikstornet idag, och från den högsta avsatsen kunde man se vida omkring – skog, skog, skog så lång ögat når. Men inte att undra på det, österut är det skog hela Sibirien igenom, och västerut är det mest skog innan kusten. Ett radiotorn rätt nära uppe på fjället eller berget är det enda som påminner om människorna. Det finaste med det här stället är tystnaden. I skogen är det faktiskt tyst, om det inte är något djur eller vinden som för oväsen, och då hör man det faktiskt. Det sägs att det här är ett av landets mest snörika områden, och för något år sedan fanns det så mycket snö att många trädtoppar bröts. Man kan se spåren av det i skogen. – Min plan är att hitta någon uråldrig gran att tillbringa en dag med, förutom björken som jag hälsar på dagligen, och så skriva på texten till boken Performing and Thinking with Plants. Få se om jag får något gjort, just nu känns det som om jag helst skulle bara vandra i skogen…
Matkalla Mustarindaan
Syyskuun ensimmäinen päivä junassa, matkalla Helsingistä Kajaaniin, ja sieltä bussilla Hyrynsalmelle, josta minut – meidät (neljä naista) – haetaan autokyydillä Mustarinda taloon. En ole aiemmin vieraillut paikassa, ja nyt asetun sinne kuukaudeksi. Mustarinda on jo varsin maineikas taidekeskus ja residenssi, ja kokeilu, johon liittyy pyrkimys toimia jollakin tavoin ekologisesti järkevästi. Seuralla on monipuoliset verkkosivut, ja niiden perusteella päättelen, että paikka on keskellä metsää, vailla minkäänlaista vesistöä lähistöllä. Odotan jännityksellä tulenko viihtymään, löydänkö lähistöltä puita joiden kanssa tehdä tuttavuutta, minkälaiselta tuntuu ikimetsän läheisyys ja onnistunko kirjoittamaan ensimmäisen käsikirjoitusversion suunnittelemastani kirjasta, jonka työnimenä on Performing and Thinking with Plants. Viime vuoden jatkuvan matkustamisen jälkeen, ja palattuani koronan takia kotiin Helsinkiin Johannesburgista jo maaliskuussa, tämä on ensimmäinen matka pitkään aikaan. Ja syyskuu on hyvä residenssikuukausi. Muistan elämäni ehkä taiteellisesti tuottoisimman kuukauden Farrera de Pallarsissa Pyreneillä syyskuussa 1999, ja myös residenssi Nidassa Kuurinniemellä Liettuassa vuonna 2017 oli syyskuussa. Syyskuussa on vielä valoisaa ja suhteellisen lämmintä, mutta enää ei olla lomatunnelmissa vaan sadonkorjuu jatkuu ja ihmisetkin varustautuvat talven varalle, jos ei muuten niin poimimalla puolukoita. Niin minäkin varmaan tulen tekemään, mutta yritän myös kuvata ja kirjoittaa…
From the Mainland
Video works in The Telegraph on Harakka Island 15–26 July 2020, noon to 5 pm.
Welcome to the opening on Monday 14 July at 4-6 pm.
The following works are included in the exhibition:
With Elms in Kaivopuisto 1 & 2 (2018)
In 2017, between 10.1. and 17.12., I visited a group of elms in Kaivopuisto Park in Helsinki altogether 101 times. I video recorded and edited these visits into a two-channel installation (1h 41 min 10 sec.), with one-minute images of each visit, here combined as a split-screen version.
With an Alder in Kaivopuisto (2018)
In 2017, between 12.1. and 17.12., I sat on an alder stub in Kaivopuisto park in Helsinki altogether 100 times. I video recorded and edited these sessions into a video (1h 40 min 10 sec) with one-minute images of each session.
With the Maple Tree (Corona Diary) (2020)
During the spring 2020, between 29.3. and 31.5., I performed daily for a video camera with a maple tree in the yard of Tehtaankatu 18 in Helsinki, and edited the performances into a diary of sorts (62 min 22 sec).
The works are linked to the projects Performing with Plants and Meetings with Remarkable and Unremarkable Trees
Mantereelta
Videoteoksia Harakan lennättimessä 15–26.7. 2020 klo 12–17.
Tervetuloa avajaisiin tiistaina 14.7. klo 16-18.
Seuraavat työt ovat esillä näyttelyssä:
With Elms in Kaivopuisto 1 & 2 (2018)
Vuonna 2017, 10.1. ja 17.12. välisenä aikana vierailin jalavaryhmän luona Kaivopuistossa Helsingissä yhteensä 101 kertaa. Kuvasin vierailut videolle ja editoin niistä kaksikanavaisen installaation (1t 41 min 10 sek.), joka sisältää minuutin jokaisesta vierailusta, tässä yhdistettynä “split-screen” versioksi.
With an Alder in Kaivopuisto (2018)
Vuonna 2017, 12.1. ja 17.12. välisenä aikana istuin lepän kannolla Kaivopuistossa Helsingissä yhteensä 100 kertaa. Kuvasin istunnot videolle ja editoin niistä videon (1t 40 min 10 sec), joka sisältää minuutin jokaisesta istunnosta.
With the Maple Tree (Corona Diary) (2020)
Keväällä 2020, 29.3. ja 31.5. välisenä aikana esiinnyin kameralle päivittäin vaahteran kanssa Tehtaankatu 18 pihalla Helsingissä, ja editoin esitykset eräänlaiseksi päiväkirjaksi (62 min 22 sec).
Työt liittyvät projekteihin Performing with Plants ja Meetings with Remarkable and Unremarkable Trees
Från fastlandet
Videoarbeten i Telegrafen på Stora Räntan 15–26.7. 2020 kl. 12–17
Välkommen på vernissage tisdagen den 14.7. kl. 16-18.
Följande arbeten ingår i utställningen:
With Elms in Kaivopuisto 1 & 2 (2018)
Under året 2017, från den 10.1. till 17.12., besökte jag en grupp almar i Brunnsparken i Helsingfors sammanlagt 101 gånger. Jag spelade in besöken och editerade dem till en två-kanalig video installation (1t 41 min 10 sek.) med en minut av varje besök, här kombinerade till en “split-screen” version.
With an Alder in Kaivopuisto (2018)
Under året 2017, från den 12.1. till 17.12., satt jag på en alstubbe i Brunnsparken i Helsingfors sammanlagt 100 gånger. Jag spelade in seanserna och editerade dem till en video (1t 40 min 10 sek) med en minut av varje besök.
With the Maple Tree (Corona Diary) (2020)
Under våren 2020, från den 29.3. till 31.5., uppträdde jag dagligen för kamera med en lönn på gården till Fabriksgatan 18 i Helsingfors, och editerade uppträdandena till ett slags dagbok (62 min 22 sek).
Verken är kopplade till projekten Performing with Plants och Meetings with Remarkable and Unremarkable Trees
Exposition and / as Method
These links are related to the public zoom webinar lecture at SKH Stockholm University of the Arts on Monday 22 June a 2 pm
Structure of the talk:
Background
What is an exposition?
Examples
Method, or way of doing things
video
two quotes – composition and concept
Two expositions of my current research project, in process
Meetings with Remarkable and Unremarkable Trees (archive on the RC)
https://www.researchcatalogue.net/view/761326/761327
Meetings with Remarkable and Unremarkable Trees (blog)
https://meetingswithtrees.com/
Two examples of recently published expositions related to previous research projects
1.
Annette Arlander, ‘Behind the back of Linnaeus – Bakom ryggen på Linné‘, RUUKKU – Studies in Artistic Research, 14 (2020) https://doi.org/10.22501/ruu.470496 [accessed 19/06/2020], http://www.ruukku-journal.fi
(if interested, see also the archive/timeline of the whole project Performing with Plants:
https://www.researchcatalogue.net/view/316550/316551 )
2.
“HTDTWP presents: The Transformative Potential of Performance” Annette Arlander, Hanna Järvinen, Tero Nauha and Pilvi Porkola in Leena Rouhiainen (ed.) Proceedings of CARPA 6 Artistic Research Performs and Transforms: Bridging Practices, Contexts, Traditions & Futures Nivel 13 (2019)
https://nivel.teak.fi/carpa6/annette-arlander-hanna-jarvinen-tero-nauha-and-pilvi-porkola-htdtwp-presents-the-transformative-potential-of-performance/
a script of our performance in four parts, including a link to a page on the RC with the video shown as a background to my part of the performance, “Revisiting the Juniper”
https://www.researchcatalogue.net/view/727848/727849/0/0
(if interested, see also the archive/timeline of the whole project How to do things with performance https://www.researchcatalogue.net/view/281037/281038/31/25
Examples of methods
The above expositions include examples of one of my main methods, performing for camera with trees in order to create rough time-lapse videos. The video Dear Firethorn Rhus II (with text) 6 min., here as a low-resolution file, is a recent example of trying out a new method, writing to trees next to them. https://www.researchcatalogue.net/profile/show-work?work=823675
Two quotes related to “Concept and Composition”
Composition
“Two dimensions are combined in a performance. A performance is both a work and an event, both composition and exchange. The dimension emphasized can vary. Therefore, it could me more meaningful to speak of a performance composition and a performance event rather than a performance plan and a performance.[or script and mise-en-scene] /–/ A performance composition is a compound of all the material that is meant to be seen, heard, experienced through touch or kinesthetic sense, rhythms or references to meaning, a kind of base for the performance. A performance composition is not only a mental object or structure, but consists of material, physical and living elements, a collaboratively constructed world or entity, whose core or “soul” can be called the performance world. In an ideal case the performance world is the part of the performance composition, which everybody strives to recreate and embody in each performance event.
The performance event is the performance itself, what takes place in the performance space between performers and spectators. This event is influenced by many other things besides the performance composition. The amount of space in the performance composition left for improvisation or chance occurrences is variable. The performer can change or apply the performance composition according to circumstances and respond to the mood of the moment during the performance event or situation. Correspondingly, the spectator can choose another position or perspective in relationship to the performance, than the one proposed by the performance composition. Two performance events based on the same performance composition, can be very different, or very similar.”
Arlander, Annette “Esitys Tilana” [Performance as Space] Acta Scenica 2 Helsinki: Theatre Academy 1998, p 16. (translated by AA)
Concept
“According to Bohr, theoretical concepts (e.g., “position” and “momentum”) are not ideational in character but rather are specific physical arrangements. For example, the notion of “position” cannot be presumed to be a well-defined abstract concept, nor can it be presumed to be an inherent attribute of independently existing objects. Rather, “position” only has meaning when a rigid apparatus with fixed parts is used (e.g., a ruler is nailed to a fixed table in the laboratory, thereby establishing a fixed frame of reference for specifying “position”). /–/ Similarly, “momentum” is only meaningful as a material arrangement involving movable parts. Hence, the simultaneous indeterminacy of “position” and “momentum” (what is commonly referred to as the Heisenberg uncertainty principle [which is about indeterminacy rather than uncertainty] is a straightforward matter of the material exclusion of “position” and “momentum” arrangements (one requiring fixed parts and the complementary arrangement requiring movable parts).”
Karen Barad “Posthumanist Performativity: Toward an Understanding of How Matter Comes to Matter” Signs: Journal of Women in Culture and Society 2003, vol. 28, no. 3, p 814.
Other sources mentioned
Arlander, Annette. Performing Landscape – Notes on Site-specific Work and Artistic Research. Texts 2001-2011. Acta Scenica 28. Theatre Academy Helsinki 2012.
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/37613?locale-attribute=en
“Om metoder i konstnärlig forskning / On methods of artistic research” in Torbjörn Lind (ed.) Metod – Process – Redovisning Konstnärlig Forksning Årsbok 2014 Vetenskapsrådet 2014, Method – Process – Reporting Artistic Research Yearbok 2014 Swedish Research Council 2014, 13-25 / 26-39. https://www.vr.se/english/analysis/reports/our-reports/2014-07-01-artistic-research-yearbook-2014.html
Katajan kanssa
Maailman ympäristöpäivänä 5 kesäkuuta tuli samalla kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun Harakan saaren luonnonsuojelualueet rauhoitettiin. Sen kunniaksi Harakka Collective, ryhmä nuoren polven taiteilijoita saarella, järjesti tapahtuman sarjassa Island Rehearsals, pääasiassa insta-live streamauksena. Kastehelmi Korpijaakon emännöimään tapahtumaan osallistui myös muutama meistä ”vanhoista” Harakkalaisista pienin elein, puhein tai performanssein. Kun kuulin, että ensimmäinen osa tapahtuisi ns. Lintupiilon luona ehdotin, että voisin käydä tapaamassa vanhaa ystävääni katajaa, jonka luona vierailin ja jota pidin ”kädestä”, siis oksasta, viikottain vuonna 20011-2012. Samalla voisin kiinnittää rajaköyden tolppaan qr-koodin, josta pääsisi katsomaan silloin kuvaamani vanhan videon “Jäniksen vuosi katajan kanssa” lyhyenä versiona. Ja näin teinkin, vaikka osuuteni taisi muuttua eräänlaiseksi ”luonnonilmiöksi” kameran vaeltaessa kohti vajaa, jossa kyltin puhdistaminen performanssina, runonlausunta ja juhlapuhe linnuille tapahtuivat. Seisoin sen ajan kuuliaisesti huivin alla katajan kyljessä, koska luulin että hahmo näkyisi uudestaan kameran palatessa. Niin ei käynyt, mutta se ei haitannut, sillä vaikka loppupuolella aloin väsyä, tulin näin todella viettäneeksi aikaa katajan kanssa.
Kuvassa yllä vasemmalla näkyvä kataja on suhteellisen nuori, vuonna 2011 se oli pelkkä taimi. Vanha katajaystäväni, se jonka luona seisoin, on hiukan taaempana oikealla ja muodoltaan enemmän levällään, naispuolinen kataja kun on. Tänä vuonna siinä ei näkynyt marjoja, ja sen runko oli kostean jäkälän peitossa, mutta se vaikutti kyllä hyvinvoivalta. Paikassa, jossa aikoinaan seisoin, oli avoimeksi tallottu alue, tyhjilleen jäänyt linnun pesä, ja näytti kuin siinä olisi joku isompikin eläin käynyt polkemassa risukon maata myöten. Tuskin kuitenkaan ihminen, sillä kataja kasvaa kaukana rajaköyden ”väärällä” puolella, rahoitetulla luonnosuojelualueella, jonne ihmisiltä on lintujen pesimisaikaan pääsy kielletty. Mitä ihmettä minä siis tein siellä? Muistan pohtineeni rajanylityksen oikeutusta kun aloitin vuoden, mutta päädyin pyytämään (epävirallista) poikkeuslupaa, koska katajia ei silloin ollut muualla saarella. Nyt seisominen siellä ”kielletyllä alueella” tuntui lisäävän sopivasti monimielisyyttä muuten ehkä turhankin harmittomaan eleeseen.
Minun osuuteni taisi kuitenkin olla olennaisempi ohjelmalehtisen tasolla (katso ohjelma tästä) – eri sukupolven taiteilijoita mukana – ja omana kokemuksenani, mutta mikäpäs siinä. Nyt tolpassa on joka tapauksessa linkki videoon, jonka joku utelias ohikulkija voi skannata esiin kamerallaan. Sama lyhyt versio vuodesta katajan kanssa löytyy täältä. Ja video essee, eräänlainen kirje katajalle, jonka laadin CARPA kollokviota varten viime syksynä (teksti englannin kielellä) löytyy puolestaan täältä.
Kaappasin ipadilta puhelimella pari kuvaa insta-live -esityksestä, jonkinlaiseksi todistusasaineistoksi:
Paremman käsityksen ympäristöstä ja katajasta saa ehkä kuvista jotka otin ennen esityksen alkua, vaikka niissä ei tietenkään näy vihreään huiviin kietoutunutta hahmoa, jotka kuvat otti:
The Spruce of Independence
Today I started a new work, a performance with Itsenäisyyden kuusi, the Spruce of Independence, in Kaivopuisto Park. I notised it for the first time a few weeks ago, which in itself is absurd, because I have been walking around in the Park since the 1970’s, but never really payed attention to it, perhaps because it stands in a strange corner of the park, near the entrance to the restaurant. I no longer remember what made me look it up on the internet, but when I saw that it grows in my neighbourhood I decided I would do something with it, as part of the project Meetings with Remarkable and Unremarkable trees. This one surely is remarkable, planted of a seed put in the ground at the time of the declaration of Finnish independence in 1917 and planted on site in the 1930s.
Wikipedia describes the spruce like this (in Finnish).
It is a controversial tree, I suppose, with the strange monument next to it, but it was celebrated in 1967 when lots of small spruces grown from its seeds were distributed around the country, and again during the centennary in 2017.
My first idea was to sit and write letters to it somewhere nearby, as I have done with the spruce on Harakka Island, not so far from there. I knew I could not get the whole spruce in one image, so I considered the possibility of making two versions, one from afar, with the spruce visible between other trees, and another version with me and its lower branches, or something. Only when I finished my Corona Diary, my daily balancing act with the maple in the yard in the house where I live, on the last of May, did I realize what I would do. Rather than write to the Spruce of Independence or hold on to it or what not, I would sinply transpose my balancing act to take place next to the spruce, not necessarily every day, but regularly during the summer or June at least, now when I am in Helsinki anyway. And that is exactly what I did today. Choosing the position of the camera and the framing of the image was not so easy, and I am not very happy with my decision, but it seemed the best solution at least today. The image will look very different when the shadow of the tree falls differently, but that remains to be seen. I chose my position in the shadow based on the circumstances today. What happens next is something else.
Hare are some images from today:
And one from last week (or the week before) when I walked by with my phone:
Performing Landscape 