Uusi kuusi kuitenkin


Syyskuu Mustarindassa lähestyy loppuaan ja vielä on paljon mitä pitäisi ja haluaisi tehdä. Viime viikon päätteeksi sain kuitenkin kuvattua, kirjoitettua ja äänitettyä pienen työn uuden kuusen kanssa, johon olen suhteellisen tyytyväinen, ainakin nyt. Kuusi kasvaa polulla lähellä Paljakan luonnonpuiston rajaa ja istuin sen pahkalla kirjoittamassa illan suussa perjantaina 25. 9. koko kameran maksimiajan 21 min, ja vähän ylikin. Kirjoitin tekstin puhtaaksi mitään olennaista muuttamatta ja kun äänitin sen sen kesto supistui viiteen minuuttiin. Niinpä samasta videomateriaalista on nyt pitempi versio, Dear Spruce (20 min 15 sek) ja lyhyempi versio, jossa suomenkielinen teksti on lisätty kertojan äänenä, Rakas kuusi (5 min 47 sek). Ne löytyvät molemmat RC alustalta, täältä.
Teksti, kirjeeni kuuselle, jota kuvassa kirjoitan, on yksinkertaisuudessaan tämä:
 
Rakas kuusi, tai kuusi hyvä, kiitos että tarjoat tämän mainion istumapaikan aivan metsäpolun varrella. Jo ensimmäistä kertaa täällä kulkiessani, syyskuun alussa, heti saavuttuani Mustarinda-taloon, olen pannut sinut merkille ja ajatellut että voisin tulla istumaan syliisi hetkeksi. Näen sen ottamistani valokuvista. Mutta sitten unohdin sinut kokonaan, ja vaikka olen kulkenut tästä ohi lähes päivittäin, en ole kiinnittänyt sinuun mitään huomiota. Vasta muutama päivä sitten, nyt kun syyskuu jo lähestyy loppuaan, huomasin sinut tässä polun varrella ja muistin aiemmat suunnitelmani. Pysähdyin oikeastaan katsomaan outoa kuusentynkää vain muutaman metrin päässä polulla, edessäni. Kuusi on katkennut, mutta sen alin oksa on jäänyt elämään ja sojottaa suurena viuhkana polun yllä. Pysähdyin tähän kohtaan polkua jo kaksi kertaa aiemmin, kuvatessani vanhaa vaikuttavan muotoista haapaa, joka seisoo veistoksellisena tässä lähistöllä. Olin niin keskittynyt miettimään miten saisin sen kuvattua, etten muistanut sinua lainkaan. Vasta kun asetin kamerajalustan aivan lähellesi kuvausta varten tajusin läsnäolosi. Suo siis anteeksi tämä laiminlyöntini, olisinhan voinut tulla luoksesi jo paljon aiemmin. Mutta toisaalta, tuskin olet kaivannut huomiotani, tai yleensä ketään istumaan juurakkopahkallesi, vai miten tätä juuresi päälle kasvanutta muodostelmaa pitäisi kutsua. Se on vallan oivallinen levähdyspaikka, enkä varmaankaan ole ensimmäinen ihminen, joka tässä istuu. Mutta voi olla, että olen ensimmäinen ihminen, joka istuu tässä kirjoittamassa kirjettä sinulle. Ei, en aio ripustaa näitä papereita oksaasi, enkä edes haudata niitä juurellesi, tämä kirje on vain yritys tarkentaa ajatukseni, niin että sinun olisi helpompi aistia ne. En tiedä kykenetkö varsinaisesti lukemaan ajatuksia, tuskin ymmärrät ihmiskieltä, mutta voisin kuvitella, että pystyt jotenkin aistimaan läsnäoloni ja ehkä myös ajatukseni jollakin tasolla. Luonnontieteilijät ovat oivaltaneet, että kasveilla ja varmaan siis kuusillakin ja siten myös sinulla, on erittäin monimuotoiset aistikyvyt ja ne näkevät monen laatuista valoa paljon tarkemmin kuin ihmiset silmillään. Mikseivät ne voisi erottaa ihmisten aikeitakin jollakin tavalla, koska onhan sillä väliä, olenko tulossa kaatamaan puuta, vai rauhallisella mielin tekemään tuttavuutta. Täällä metsässä sinun ei tarvitse pelätä ihmisten ryhtyvän sinua kaatamaan, mutta myrskytuulet tai tykkylumi tai niiden yhdistelmä on kyllä kaatanut monia sukulaisiasi. Aivan tyystin sammaloitunut runko tässä edessäni taitaa olla entinen kuusi, vaikka maassa makaava tuoreempi vainaja onkin koivu. On niin harvinaista nähdä elämän eri vaiheet samassa metsässä, kun niin suuri osa metsästä on niin sanottua talousmetsää, enemmän tai vähemmän saman ikäisistä puista koostuvia viljelmiä, plantaaseja. Mahdatko itsekään tietää, miten etuoikeutettu olet, kun saat kasvaa täällä elämäsi alusta loppuun kaikessa rauhassa? No, rauha on tietysti suhteellinen käsite, kulkeehan tästä ihmisiä ohi vähän väliä, mutta silti. Runkosi on täynnä kaikenlaisia jäkäliä, ja niitä kasvaa myös vanhoilla kuivuneilla alemmilla oksillasi. Ja naavaa, joka on niin kaunis merkki puhtaasta ilmasta, niin ainakin sanotaan. Latvuksesi on komea ja vihreä, ja tämä juurakkopahkasi ei näytä haittaavan sinua mitenkään, ellei haitaksi lueta sitä, että jokunen ihminen saattaa asettua tähän hetkeksi istumaan. Se on itse asiassa hyvä muistutus siitä, ettei kannata hävetä vammojaan ja erilaisia ”epämuodostumia”, joita elämä meille tuottaa. Niistä voi olla joskus vaikka hyötyäkin, jos ei itselle, niin ohikulkijoille. Kiitos siitä rohkaisusta, jos se tuli mieleeni sinulta. Ja näine eväineni jatkankin nyt matkaani. Kaikkea hyvää sinulle tulevan talven varalle, ja kiitos vielä vieraanvaraisuudestasi!
 

 

 
 

One thought on “Uusi kuusi kuitenkin”

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.