Eilen, maanantaina, näyttelyä Cami de Cavalls Harakan lennättimeen rakentaessani ilahduin löytäessäni tilasta kaksi valkoista veistosjalustaa. Muistin aikoinani hikoilleeni erilaisten jalustavaihtoehtojen kanssa yrittäessäni virittää videoprojektoreita tilaan. Joskus projektori oli takan päällä, joskus viritettynä keskellä tilaa olevaan pylvääseen – vai oliko se vain suunnitelma joka ei koskaan toteutunut. En muistanut koska minulla oli viimeksi yksityisnöyttely Harakassa, vaikka olen kyllä osallistunut yhteisnäyttelyihin vuosittain. Katsoin CVstäni ja yllätyin, sillä yksityisnäyttely minulla on ollut Harakassa viimeksi 2011, ja silloin esitin kuvia tiimalaseista nöyttelyssä nineltä Hiekkalasi – aikakuvia. Mutta se oli kasematissa eikä lennättimessä. Viimeisin yksityisnäyttelyni lennättimessä oli Sian vuosi kesällä 2008, ja silloin olin ahtanut tilan täyteen edellisvuonna tekemiäni töitä. Sama tauti minua vaivaa edelleen, en malttanut olla lisäämättä kolmatta työtä, Summer at Söder 1-2 kahden Cami de Cavalls videoteoksen oheen.
Cami de Cavalls työstä on esillä kaksi versiota, ja luulisin että nämä ovat nyt lopulliset. Cami de Cavalls – walking (69 min), esittää minut kulkemassa kameran luota seuraavalla merkkipaalulle ja pysähtyvän siihen, siitä leikkaus ilman häivytystä seuraavaan maisemaan, (kamera on nyt sen merkkipaalun luona jossa äsken seisoin) ja hetken kuluttua ilmestyn taas kuvaan ja kuljen seuraavalle merkkipaalulle jne. Kuvien kesto vaihtelee käveltävän matkan mukaan, mutta idea on varsin selvä, luulisin.
Toinen versio, Cami de Cavalls (38 min 50 sek), perustuu 30 sekunnin kuviin, joissa seison kunkin merkkipaalun luona, usein pienenä pisteenä jossakin kaukana, joskus kokonaan näkymättömissä, ja kuvat on yhdistetty pienin ristihäivytyksin. Lisäsin häivytykset viime yönä kun tajusin, että raaka leikkaus, joka toimi hyvin liikkeen kanssa, töksahti turhaan näissä stillkuvien kaltaisisssa vaihdoissa.
Siinä missä Cami de Cavalls kuvaa pölyistä, meren rantaa mukailevaa polkua Menorcalla on Summer at Söder (13 min 20 sek) kuva kahdesta ristikkäin olevasta puusta veden äärellä, ja tunnelmaltaan aivan päinvastainen. Sinänsä se näyttää melkein paremmalta kuin päätyöt, vaikka onkin ahdettu nurkkaan, luultavasti koska sinne ei heijastu niin paljon valoa. Ja jossakin mielessä se liittyy aiheeseenkin, koska kyseessä on polku ja ohikulkijoita. Olen erityyisen tyytyväinen oivallukseeni esittää osat 1 ja 2 päällekkäin pystysuunnassa eikä vierekkäin vaakatasossa kuten yleensä on tapana. Ylempänä oleva osa kuvaa tyhjää maisemaa, alempana olevassa osassa on mukana ohikulkijoita. Muuten kuvat ovat samat ja vaihtuvat synkronoidusti.
Jos minulla olisi ollut aikaa teettää pari stillkuvaa aluminille olisi liittänt ne Cami de Cavalls videoiden mukaan ja unohtanut tuon kolmannen videon. Kokonaisuus olisi ollut tyylikkäämpi. Mutta tämä olkoon nyt näin, ja hyvä niin. Illan suussa ja sadesäällä videoista saa vielä jotain selvää, mutta auringon paistaessa ne haalistuvat lähes näkymättömiin. Ikkunoihin kiinnittämäni skissipaperi pehmentää valon, muttei pimennä. – Tiedot aukioloajoista täältä.
