Vuosi sitten vietin koko marraskuun Örössä, Öres residenssissä, ja se oli “rakkautta ensi silmäyksellä”. Kun peruutuksen takia tarjoutui tilaisuus tulla viikoksi tänne taas, innostuin heti, ja nyt kun on aika lähteä takaisin en todellakaan kadu. Olen viihtynyt Örössä myös vierasmajassa muutaman kerran mutta residenssi eteläkärjessä on toista. Ja tällä kertaa koko talo oli tyhjä, minä siis ainoana asukkaana. Viikkoon tai oikeastaan kymmeneen päivään – tulin Stellan kyydissä torstaina 11.11. ja lähden nyt Wilsonin kyydissä 21.11. – mahtui sekä sadetta ja sumua että kirkasta auringonpaistetta kuten tänään. Ja välillä tuulista, tietysti, kuten aamukävelyllä ottamani kuvan aallokosta näkyy. Eilen oli poikkeuksellisen tuulinen päivä, mutta talon edustalla kasvavaa vanhaa mäntyä kohdannut myrskyvaurio sattui jo ennen sitä. Ei ollut edes kovin tuulista kun heräsin yöllä räsähdykseen, ja mietin mikä putosi. En nähnyt mitään ja jatkoin uniani, mutta aamulla selvisi, että iso oksa oli lohjennut ja roikkui nyt puun ja seinän välissä. Se oli ilmeisesti pudonnut osin katon kautta, ja irrottanut jotain tiiliä. Kun näin Metsähallituksen traktorin tiellä vihjasin kuljettajalle että oksa oli katkennut, lähinnä näytin sen suuntaan ja hän tuli pian toisenlaisen koneen kanssa katkaisemaan ja pilkkomaan sen. Ja myöhemmin tuli vielä toinen porukka korjaamaan kattotiiliä. Tehokasta toimintaa, täytyy sanoa, eikä siinä monta sanaa vaihdettu. Hyvä että ehdin edes ottaa kuvan roikkuvasta oksasta. Mänty parka on nyt vailla yhtä isoa oksaansa, ja sen kyljessä ammottaa haava, kun oksa on repinyt kaarnan repeytyessään irti, mutta muuten puu näyttää voivan hyvin. – Lähden täältä hyvillä mielin, sillä olen saanut kuvattua sen mitä pitikin, mm. viimeiset vierailuni vuoden mittaan toistuvasti pamaani mäntyjen luona (katso täältä), ja muutakin. En tietenkään kirjoittanut kaikkea mitä kuvittelin kirjoittavani, mutta niin minulle yleensä käy. Yliarvioin melkein aina taitoni, aikani ja voimani. Mutta tärkeintä oli päästä nauttimaan tästä Örön syksystä edes vähäksi aikaa, siitä saa energiaa jaksaa pimeiden viikkojen yli. Kiitos kaikille jotka olivat tietäen tai tietämättään mahdollistamassa sen.