Lauantai-aamuna tarjoutui ensimmäinen tilaisuus vierailla puiden luona tällä viikolla. Viime päivien ensi-lumi oli kadonnut, ainakin Kaivopuistosta, ja taivaalta tihkui vettä. Tuuli oli navakka ja kylmä, sadepisarat tuntuivat jäisiltä. Aloitin tyhjentämällä soutuveneeni ja sen tehtyäni mietin vielä hetken kääntyisinkö takaisin kotia kohti, mutta järkeilin, että samalla vaivalla voisin yhtä hyvin vierailla puiden luona, kun kerran kannoin kameraa mukanani. Istuessani jalavan juurella tajusin, että nyt oli alkanut uusi aika: nautinnon päivistä oltiin siirrytty sietämisen aikaan, talvikauteen. Istuin pipo päässä ja hytisin, vaikka olin sentään tajunnut pukea kunnolliset vedenpitävät kuorihousut ja kumisaappaat. Ilokseni kamerajalusta pysyi pystyssä, mutta tuulen voimasta kamera oli siirtynyt sivusuunnassa (katso kuva yllä). Ei auttanut muu kuin istuutua uudelleen, ja sitten vielä kerran lähikuvaa varten. Vesipisarat sumensivat linssin, mutta auttoi kun pyyhin pahimmat vedet pois. Kävellessäni kallion yli lepän luokse, tietäen, että se olisi ainakin osittain tuulen suojassa, huvitin itseäni ajatuksella, että tällä kelillä saisin ainakin olla puistossa omassa rauhassani. Yksi ainut koiran taluttaja ilmestyi kuvaan istuessani kannolla.
Olin tyytyväinen sietokykyyni tai kärsivällisyyteeni, joka tietysti on erittäin vaatimaton verrattuna mitä tahansa ulkoilulajia harrastavien säänkestokykyyn. Mutta silti; ihminen on hauras olento, varsinkin vanhemmiten, ja sietää vain melko kapeaa lämpötilojen vaihtelua. Eilisen uuvuttavan mutta inspiroivan “Kasvien kanssa” seminaarin jälkeen (ohjelma löytyy täältä) tunsin taas kunnioitusta kaikkia niitä erilaisia kasveja kohtaan, jotka sopeutuvat mitä ihmeellisimpiin olosuhteisiin, jopa pohjoiseen talveen. Olinhan juuri aamulla nostanut sisään vielä eilen lumen peitossa olleet pelargoniat parvekkeelta, jotka nyt makasivat veden täyttämissä ruukuissaan. Tiedän, etteivät pelargoniat pidä liiasta vedestä, mutta nämä näyttivät kaiken kokeneilta ja kaiken kestäneiltä uhmakkaine kukkanuppuineen. Ne saavat nyt levätä ja kuivatella tiskipöydällä viikonlopun yli. Toivottavasti sisäilma ei ole niille äkkiseltään liian kuumaa ja kuivaa.