Toukokuun ensimmäisenä aamuna, eilen, aloitin uuden kuvasarjan, eräänlaisen kokeilun tai harjoituksen. Kuvaan auringon nousun Harakasta toukokuun ajan, niin monena aamuna kuin suinkin. Aiemmat työni Harakassa ovat painottuneet iltaan, kuten Rotan vuosi 2008, jonka kuvasin kerran viikossa ennen auringon laskua, tai Jäniksen vuosi katajan kanssa 2011, jonka kuvasin kolmelta sunnuntai-iltapäivisin. Nyt aion kerrankin kokea ja kuvata miltä Harakka näyttää varhain aamulla. Mutta vain kuukauden ajan. Ja välillä tulee väistämättä taukoja matkojen takia.
 
Aurinko nousee aikaisin, tänään virallisesti 5.15. Olin hyvissä ajoin koillisrannalla lähellä laituria, aivan akvaariovajan edustalla, paikalla jonka valitsin eilen. Taivas oli pilvetön, punertaen meren yllä, ja heikko tuulenvire luoteesta sai veden pinnan väreilemään. Kun merivartioston vene ajoi ohi heti viiden jälkeen, sen tuottamat mainingit loiskivat rantaan kohisten. Yön jäljiltä oli kylmä, ei kuitenkaan pakkasta. Olin jättänyt kamerajalustan eiliselle paikalle ja lähistöllä vajan seinustalla pesivä hanhipariskunta oli ilmeisesti tottunut siihen. Kun asetin kameran paikalleen ei koirasta näkynyt missään. Vasta kun odotellessani tein äkkinäisen liikkeen lämpimikseni, se ryntäsi tarkistamaan mitä oikein tapahtui, mutta rauhoittui pian kun seisoin liikkumatta. Se on onneksi aivan toisenlainen tyyppi kuin mäen rinteessä partioiva, tiellä jatkuvasti ohikulkijoille kaakattava hanhiukko, joka oli samalla paikalla kiukuttelemassa jo viime vuonna.
 
En vielä tiedä mitä tästä kuvasarjasta teen. Ehkä jotakin Harakan Vesikuvia-näyttelyyn, jonka avajaiset ovat toukokuun lopulla. Voi olla että kuvat ovat niin samankaltaisia, ettei niistä saa mitään kiinnostavaa, tai sitten juuri se tekee niistä kiinnostavia. Sen kuluneempaa aihetta kuin auringonnousu ei oikein voi kuvitella, tai ehkä auringon lasku olisi vielä tavanomaisempi. Voi myös olla, että kun haavat (mikäli oksat kuvassa todella ovat haapoja) puhkeavat lehteen, ne peittävät suurimman osan näkymästä. Ehkä epäröin vain koska en itse ole kuvassa mukana, joten kyseessä ei ole performanssi kameralle, vaan kuvasarjan pitäisi toimia sellaisenaan. Ja kameran automatiikka näyttää valon hyvin toisenlaisena kuin miten silmä sen näkee. Tällainen aamuharjoitus on joka tapauksessa kiinnostava kokeilu, eräänlainen “kuukauden residenssi”, sillä joudun heräämään yhä aikaisemmin joka aamu. Sikäli tämä on siis eräänlainen privaattiperformanssi, tavallaan.