Helteinen heinäkuu Ahvenanmaalla, Eckerön posti- ja tullitalon uudistetussa residenssissä on sujunut yhteistyössä pihapiirin vaahteran ja omenapuun kanssa:
 
 

 
Näiden puiden kanssa kuvaamieni tasapainoharjoitusten ja ”päiväkirjamerkintöjen” lisäksi olen vieraillut vanhan postilaiturin vieressä rannalla kasvavan saarnipuun luona ja kuvannut sitä eri kulmista, kirjoittanutkin sille. Lähikuva sen vihreistä lehdistä ja viime vuoden siemenistä, yllä. Olen viihtynyt hyvin ja nauttinut rauhallisen museomaiseman ja turistien täyttämän kesäparatiisin oudosta yhdistelmästä. Tähän idylliseen rauhaan syntyi katkos – lyhyt vierailuni Tukholmassa – joka oli samalla eräänlainen kohokohta ja huipennus.
 
Eckerö line vie tästä nurkan takaa Grisslehamniin Ruotsin puolella, josta bussilla pääsee samaan hintaan puolessatoista tunnissa Tukholmaan. Koronapandemian vuoksi en ole käynyt Tukholman asunnossani sitten tammikuun 2020, ja suunnitelmani on ollut lähteä sinne siivoamaan heti kun kaksi viikkoa on kulunut toisesta rokoteannoksestani. Sinänsä tartuntatilanne ei tällä hetkellä ole siellä sen pahempi kuin Helsingissäkään. Vaikka vuokraemäntäni on välillä tarkistanut että kaikki on asunnossa suurin piirtein kunnossa, ei huonekasvien kuihtumista ole voinut estää. Olin siis varustautunut pahimpaan. Ja kuten kuvista näkyy, tuho oli lähes totaalinen.
 

 

 

 

 
Kaikesta huolimatta muutama aavikkokasvi (aloe, euphorbia ja crassula) oli yllättäen säilynyt hengissä, ja siivottuani raadot pois tuntui kuin asunnossa voisi taas elää. Vietettyäni siellä yhden yön kotiin paluun tunnelmissa tulin kuitenkin ilolla takaisin nauttimaan Eckerön ylellisestä rauhasta vielä heinäkuun loppuun saakka…