Vaikka elokuu on vielä täydessä käynnissä ilmassa on jo aavistus syksyä: pensaissa on marjoja eikä kukkia, benjihyppääjät ovat kadonneet Kaivopuiston rannasta, vain pietaryrtit ja siankärsämöt (kuvassa yllä) jaksavat vielä kukkia. Kävin istumassa lepän kannolla ja jalavien juurella kahtena aamuna, ja aiemmista rutiineistani poiketen juuri tässä järjestyksessä. Sää oli harmaa, sadetta enteilevä, mutta meri oli melko tyyni – horisonttiviivaa oli vaikea erottaa usvaisesta harmaudesta. Maanantaina huomasin hämmennyksekseni, että joku oli käyttänyt puiden tarjoamaa suojaa vessanaan, ainakin paperinriekaleista päätellen (katso kuvat alla). Onneksi muita jätöksiä ei näkynyt, eikä kärpäsiäkään ollut pyörimässä ympärillä, mutta tuntui silti erilaiselta istua siinä vieressä. Hm.
Olen yhä tietoisemoi ajan kulumisesta. Kohta on jo syyskuu, ja vierailuni tulevat harvenemaan, sillä olen periaatteessa koko syyskuun Liettuassa residenssissä. Jottei kuvasarjani katkeaisi kokonaan, ja muistakin syistä, tulen käymään Helsingissä kuun puolivälin paikkeilla, mutta se on vain pikakäynti, joten tuskin ehdin vierailemaan puiden luona kuin ehkä kerran. Paljon elokuuta on kuitenkin vielä edessä.
Huomenna, keskiviikkona alkaa Turussa taiteen ja tieteen välinen tapahtuma Aboagora, jonne minäkin olen menossa puhumaan paneelissa, jonka nimi on “Liminal Stages: Artistic Research and Art With(in) Research”. Tuore kuvataiteen tohtori Markus Rissanen ja matemaatikko Vadim Kulikov keskustelevat, performanssitaiteilija ja tohtoriopiskelija Leena Kela kertoo projektistaan, ja ilmeisesti hänen ehdoksestaan minäkin olen mukana. Tarkoitukseni on puhua otsikolla “artistic research and/ as interdisciplinarity” ja hyödyntää artikkelia, jonka kirjoitin vuosi sitten pieneen julkaisuun Portugalissa. Tapahtuman ohjelmassa on monenlaista esitelmää ja alustusta, konsertteja ja vaikka mitä (katso ohjelma), ja on oikeastaan sääli etten voi osallistua kuin ensimmäiseen päivään…