Nyt vihdoinkin myös haavat ovat ehtineet mukaan viheriöimään, vaikka niiden lehdet ovatkin vielä pienemmät ja keltaisemmat kuin muilla. Vieressä tuomi jo kukkii, kun haavat vasta kerivät auki silmujaan. Oksat näyttävät melkein höpsöiltä lehtiruusukkeineen. Kohta ne peittävät suuren osan näkymästä kuvassa. Tänään perjantaina aurinko nousi virallisesti 4.21. tai 4.24 mutta koska taivas oli lähes pilvetön näytti kuin se olisi ollut juuri nousemassa jo neljältä. Tyyni vedenpinta heijasti ja kaksinkertaisti koillisessa kajastavan valon. Hanhetkin olivat harvinaisen hiljaa, kaikki oli levollista, vain pikkulinnut visersivät. Mutta sitten rannalta alkoi kuulua moottorin sätkätystä ja pian vene kaarsi niemen ympäri kohti kauppatoria tai Suomenlinnaa. Käsittämättömän voimakas ääni kuului pienestäkin veneestä, joka näkyi pienenä pilkkuna horisontissa, mutta kuulosti siltä kuin se pärisisi aivan vieressä. Vesi kantaa äänet kauas.
 
Eilen olin katsomassa Rania Khalilin Videos for Dancers joista osa oli kuvattu television luonto-ohjelmista ja osa Siinailla upeassa merimaisemassa tai suoraan vedessä, otsaan kiinnitetyllä kameralla. Makasimme isoilla tyynyillä ja kuuntelimme samalla tilanteessa tuotettua osaksi improvisoitua ääni- ja musiikkisäestystä. Rania aloitti kertomalla katseluohjeita, ja kehotti mm. kiinnittämään huomiota liikeeseen, siihen miten eläimet ja niiden korvat tai hännät, aallot tai kasvin lehdet kaikki tanssivat. Lopun upeiden merimaisemien lomaan oli liitetty kuvia Leni Riefenstahlin tanssista rannalla ja kommentteja teksteinä kuvien väliin leikatuilla valkoisilla ruuduilla. Kuvan ja tekstin yhdistäminen on kiinnostavaa ja tuo mukaan tekijän äänen, esseemäisen tai päiväkirjamaisen tunnelman. Se on Ranialle ominainen tapa ja tekee hänen videoistaan persoonallisia. Mutta tekstiä voisi ehkä käyttää muullakin tavalla.
 
Alun ohjeistuksen inspiroimana ajattelin myöhemmin, että puhesäestys olisi tekniikka, jota voisin joskus itsekin kokeilla. Itse asiassa Ihmisen reiät esityksessä 80-luvulla Jyväskylässä käytin hiukan vastaavaa keinoa, eli säestin puheella toimintaa livetilanteessa, suhteuttaen tekstin rytmityksen tapahtumiin. Samaa voisi kokeilla suhteessa videoon. Sen sijaan että liittäisi kertojanäänen selostustekstiksi suoraan kuvaan, voisi kokeilla puhua sen kuvan päälle tilanteessa, koska sillä tavoin saisi aikaan toisella tapaa keskittyneen esityksen. Ja tekstiä voisi myös varioida tilanteen mukaan. Toisaalta teksti voi olla myös liian dominoiva, varsinkin ellei kuva ole iso tai muuten vahva. Kuin moottoriveneen ääni, se voisi täyttää koko kuvatilan ja kokemuksen.