Käärmeen vuosi keinutellen


Käärmeen vuoden tuotoksia on nähtävillä sekä yksityisnäyttelyssäni Muugalleriassa 3–25.5.2014 että Harakka ry.n näyttelyssä Vesikuvia 30.5.–19.6. 2014. Hiukan esimakua voi saada minivideosta Year of the Snake – Swinging (mini).
 
Mitä katsomme kuvassa? Keinun liike kiinnittää huomion, ja keinuja, kaltaisemme, herättää ehkä kiinnostuksemme. Keinun, puun, huivin ja keinujan koostetta voi katsoa myös kunnianosoituksena keinulle, laitteelle jonka avulla pieni laudanpala ja kaksi muoviköyttä kiinnitettynä puun oksaan mahdollistavat liikkeen. Entä puu? Pieni haapa tarjoaa taustan ja tuen keinulle ja näyttää lehvistössään vuodenaikojen ja säätilojen muutokset, saamatta sen kummempaa tunnustusta tästä pakotetusta panoksestaan. Tämänkaltainen hierarkkinen ja hyödyntävä lähestymistapa kuvaa hyvin suhdettamme kasvillisuuteen. Samalla se osoittaa kirjaimellisestikin täydellisen riippuvuutemme kasveista.
 
Käärmeen vuonna, alkaen kiinalaisesta uudesta vuodesta 10. helmikuuta 2013, kiinnitin pienen sinisen keinun haapaan, joka kasvaa Harakan saaren länsirannalla, vanhan saunanpohjan jäänteiden luona. Suurin piirtein kerran viikossa kuvasin itseni videolle keinumassa puettuna vaaleansiniseen huiviin, pitäen kamerajalustan paikan ja kuvan rajauksen mahdollisimman samana. Samoina ajankohtina istuin myös toisen, kerran paikalla kasvaneen haavan kannon luona – aiemmin saattoi kiinnittää riippumaton niiden väliin – ja katselin merelle selkä kameraan päin. Toisessa kuvassa istuin pienen kiviröykkiön päällä katsellen laajenevaa Helsingin satamaa vastarannalla. Siten yritin luoda ”matkamuistoja” siitä, miltä maisema näytti tämän vuoden aikana Suomenlahden pohjoisrannalla.
 
”Käärmeen vuosi keinutellen” on viimeinen osa kahdentoista vuodenmittaisen projektin sarjassa. Ne on esitetty kameralle samalla saarella, ja tutkivat kysymystä miten esityksellistää maisema tänään. Vuonna 2002 käynnistämäni sarja perustuu kiinalaiseen kalenteriin ja sen kahdentoista vuoden sykliin, jossa jokainen vuosi on nimetty eläimen mukaan. Tämä työtapa perustuu performanssitaiteen, videotaiteen ja ympäristötaiteen perinteille ja liikkuu niiden välisellä raja-alueella. Jokaisena vuonna olen valinnut uuden näkökulman maisemaan, uuden piirteen ympäristöstä ja uuden suhteen ruumiini ja paikan välille.
 
Tänä vuonna keskityin pienen keinun liikkeeseen, keinotekoiseen maisemaan lisättyyn elementtiin. Vaikka keinu voi olla vaikuttava veistoksellinen elementti, kuten vaikkapa Monica Sandin töissä, noudattaa tämä keinu lapsen mittakaavaa. Rannalla kasvava haapakin on pienikasvuinen. Se kesti kuitenkin ongelmitta kaikkien vierailijoiden painon. Kokeilin jakaa kokemukseni keinumisesta ja vaihtaa esiintyjän kuvassa kutsumalla kollegoita saarelta tai tilapäisiä vierailijoita hetkeksi keinumaan. Nämä esitykset dokumentoin videolle ja kolmikieliseen blogiin, lisäten jokaiseen tekstiin stillkuvan kustakin esityksestä, joko vierailijasta tai itsestäni. Valitsin jaettavaksi keinumisen kaltaisen toiminnan päättääkseni sarjan hilpeämmissä tunnelmissa. Lisäksi otin keinun mukaan matkoilleni ja kiinnitin sen erilaisilla rannoilla kasvaviin puihin.